Nyt on tullu se päivä kun tää 3 kuukauden vaihto tullu siihen pisteeseen, että työpäivät Xanitin sairaalassa on nyt taputeltu kasaan.. Ei olisi 3 kuukautta sitten uskonu, että minä joka niin kotia ja Suomea kovasti rakastaa alkaa itkemään viimeisenä päivänä hyvästien aikaan.
 |
| Sairaala aamuuoroon mennessä! :) |
Tällä viikolla tään päivän lisäksi maanantaina olin auttelemassa
avustavia hoitajia, kun heitä oli töissä molempina päivinä vaan kaksi
kun normaalisti heitä on kolme. Eikä minua haitannut yhtään, että sairaanhoitajan
hommien lisäksi pääsin tekemään myöskin ns. lähihoitajan hommia. Kuten
vaihtamaan lakanoita vuoteisiin, avustamaan potilaita suihkussa ja
mittaamaan potilaiden ruumiinlämmön aamulla. Minusta oli ihana jälleen
päästä tekemään muutakin kuin vaan kanyloimaan ja ottamaan verinäytteitä
.Ja kaikista parasta siinä jutussa oli se että pystyin auttamaan
ihmisiä jotka oikesti minun apuani tarvitsi. Kyllä sen myöskin sai
kuulla kuinka kiitollisia he ovat pienestäkin avusta, eik' kukaan näistä
hoitajista enää katsonut nenän varttaan pitkin (vaikkei ne koskaan ole
oikeasti niin tehneetkään, tuntu vaan alussa siltä)..
 |
| Olipas se kyllä hyvää! :) |
Tänään viimeisenä työaamuna reippailla mielin kävelin töihin, eikä pimeyskään tuntunut juuri missään. Ja koko aamun tein hommia niin kun normaalistikin, eikä mistään olis huomannu että on viiminen päivä. Mutta kun olin valmistelemassa klo 12 lääkkeitä ja meidän opiskelijavastaava tuli käymään osastolle niin sillon jo aukes kyynelkanavat. Nää 2 kerroksen työntekijät olivat ostaneet minulle ison keksirasian, minkä tahtoivat antaa kiitoksena menneistä kuukausista. Opiskelijavastaava selitti minulle suomeksi, minkä takia he tämän takia tahtoivat minua muistaa, olen kuulemma ollut todella suurena apuna heille kaikille. Ja eihän siinä voinu olla muutamaa kyyneltä tirauttamatta sekä punastumatta kokonaisuudessaan. Kaikki hoitajista, lääkäreistä ja muista työntekijöistä jotka paikalla oli nauro vaan mulle :D Mutta ei täällä tunteiden näyttäminen ole niin kummallista, kun mitä Suomessa. Nimittäin täällä ihan rauhassa saa itkeä ja nauraa, eikä kukaan katso kummallisesti.
 |
| Reippaana töihin! |
Tänään oli myös ihana töissä, kun sai todellista kiitosta myös potilailta. Osastolla oli ollut jo hiukan pidemmän aikaan eräs potilas puolisonsa kanssa ja parin päivän jälkeen tuntui kun heidät olisi tuntenut aina. Ja en ole oppinut vielä niin paljon espanjaa että olisin pystyny niin hyvin kommunikoimaan, vaan he puhuivat englantia :D Päivän aikana he halusivat ottaa kanssani kuvan ja laittoivat sen sitten minulle sähköpostilla, ihania muistoja! :) Tietenkään en voi vaitiolovelvollisuuden takia kuvaa tänne laittaa tai kertoa sen enempää, mutta olin oikein otettu heidän kiitosistaan! :) En osaa tätäkään tunnetta kääntää kunnolla sanoiksi, se tunne täytyy itse vaan kokea :) Tänään sairaalan kahvilassa käydessäkin, he jo tiesivät mitä minä haluan, tosin tällä kertaa poikkesin totutusta kaavasta, sillä tahdoin hiukan juhlia harjoittelun päättymistä :)
 |
| Tämä härveli se on tullu tutuksi tään 3 kk aikana! |
Vuorosta lähtiessä sain monta halausta ja onnen toivotuksia tulevaisuuteen. Hymy huulilla sai lähteä, eikä tarvinnut yhtään olla huonolla mielellä lähtiessään! :)
En vieläkään osaa oikein kunnolla käsittää sitä, että tämä oli nyt oikeasti tässä. Tuntuu niin uskomattomalta mutta samalla niin haikealta! :/ Olen kyllä niin älyttömän kiitollinen näille ihanille ihmisille jotka ovat tästä 3 kuukauden vaihdosta tehneet maailman parhaan! <3 Toivottavasti tapaan heitä vielä! :) Suuri kiitos myös kaikille opiskelijatovereille ajasta jotka yhdessä ollaan täällä vietetty! <3 Vaikka en tällä reissulla ole oppinutkaan juuri mitään uutta sairaanhoitajan työstä, mutta itsestäni ja uudesta kulttuurista olen oppinut todella paljon! :)
Oikeasti voin kaikille edelleen suositella teille kaikille lähtemään vaihtoon, mikäli se vaan yhtään on mahdollista! Tällaista reissua kukaan tulisi koskaan harmittelemaan, saatikka vaihtamaan mihinkään jos se olisi mahdollista!
Ajattelin vielä tässä lähiaikoina palata hiukan ajassa taakse päin ja kertoilla työstä täällä Espanjalaisessa sairaalassa. Mutta kunhan nyt tässä ensin tästä suurimmasta hämmennyksestä selviän! :)
 |
| Kiitollinen kaikesta mitä on saanu! :) |
Tältä reissulta tarttui myöskin käteen se, että muistetaan aina olla kiitollisia siitä mitä ollaan saatu, antaa kiitosta pienistäkin asioista sekä kehua muita! Tulevaisuudessa mikäli minulla itselläni sattuu olemaan opiskelijoita ohjattana, tahdon yrittää muistaa antaa heille kiitosta tekemästään työstä sekä antaa positiivista palautetta, vaikkei olisikaan tehnyt mitään suuria ihmeitä. Sillä positiivinen palaute ja kiitos auttaa jaksamaan ihan kaikkia! :)
Niin ja pakko on vielä kertoa tään aamun työmatkalta! :D Olin kävelemässä töihin musiikkia kuunnellen ja silmäkulmassa näin jonkun tulevan minua kohti. Pakko se oli vähä kiljasta kun joku elukka tuli minua päin haukkuen! :D Sitten tajusin lopulta et joku miespolonen oli tekemässä koiransa kanssa aamulenkkiä ja koira olikin irti. Mahto se mies kyllä saada kunnon naurut kun minä eto koiraa säikähin! :D Koko matkan työpaikalle asti mää naureskelin mielessäni mutta samalla jalat kyllä tärisi koko ajan! Eipähän tuota oo nyt mitään sattunukkaan koko aikana, joten pieni piristys työaamuun oli ihan paikallaan :D
Nyt mulla onkin edessä sitten joululoma! :) 3 päivää lomaa täällä ja sunnuntaina alkaakin sitte jo kotimatka :)
Niin ja se on muuten viikon päästä joulu aatonaatto ja mä oon jo sillon kotona, saunassakin kerennyt käydä jo monta kertaa, nukkua omassa sängyssä lämpimän uunin takana ja syyä ruisleipää ihan oikein päin! :D Että tiedoksi vaan sinne kotiin! :P
<3 Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti