Niin se alkaa tämäkin harkka kääntyä loppusuoralleen. Enää muutamia työpäiviä jäljellä ja sit se olis tämäkin elämän vaihe takana.
Nyt aattelin kirjotella hiukan tarkemmin opiskelijana olosta Xanitin kansainvälisessä sairaalassa. Pahoittelen jos käytän välillä hiukan suorempaakin tekstiä!
 |
| Lasten ensiavun puolta |
Aloitetaan nyt vaikka siitä ajasta ennen kun läksin tänne. Suhteellisen hyvissä ajoin ennen kesälomaa laitettiin Espanjaan tulemaan harjoittelupaikan varmistusmiseen tarkoitetut paperit, mutta eihän niitä sitten vaan meinannu kuulua takas. Lopulta sit vajaa kuukautta ennen aiottua lähtöpäivää sain varmistuksen siitä, että kyllä mulle täällä paikka on. Sähköpostin kautta muutaman kerran oltiin yhteydessä sairaalan opiskelijavastaavan kanssa, jopa ihan suomeksi. Sillä Xanitin sairaalan opiskelijavastaava puhuu suomea, vaikkekaan ihan täydellisesti mutta kuitenki. Kiitettävää sillä hän kuitenkin itse on espanjalainen (kaunis sellainen, niin kun melkeen kaikki naiset täällä :D)
 |
| 6 sohvapaikkaa EA:ssa sekä... |
21.9 ja 22.9 yritin saada opiskelijavastaavaa kiinni sähköpostilla kuitenkaan siinä onnistumatta. Lopulta 23.9 oli vaan pakko kävellä sairaalan infoon englanniksi sönköttämään, että mä oon täällä ja haluan nyt nähdä Leyren (opiskelijavastaata). Noin 2 tuntia mää siellä aulassa pelosta ja jännityksestä jäykkänä odottelin häntä. Loppujen lopuksi hän piti minulle n. puolen tunnin nopean esittelykierroksen sairaalassa ja sanoi että tule huomenna klo 8.00 töihin :D Samalla kertoi myös sen että opiskelijoille ei täällä ollenkaan ole nimettyjä ohjaajia, joka työvuoron alussa vaan hypätään jonkun mukaan. Suomessa kun on tottunut siihen että jokaiselle on yleensä nimetty 2 ohjaajaa, tuntui se aivan hullulta ja siltä että eihän täällä voi oppia mitään sillä tavalla.
Ja voitte vaan uskoa miten mää olin seuraavana aamulla ihan shokissa sairaalan pohjakerroksessa kun enhän minä enää muistanu että missä se hitsin pukuhuone on :D
 |
| ...4 sänkypaikkaa |
Aamulla me suomalaiset sairaanhoitajaopiskelijat alotettiin päviä erilaisilla kokoonpanoilla mittaamalla kaikilta potilailta verenpaine, pulssi ja happisaturaatio. Ihan pieniltä lapsilta ei tarvinnut meidän verenpainetta ottaa, sillä sopivaa mansettia ei ollut ja monella vauvalla oli jo jalkapöytään kiinnitetty anturi mikä mittaa lapsen pulssia ja saturaatiota. Eikä todellisia tuloksia kovinkaan usein olisi edes saatu sillä monet lapset alkoivat itkeä meidät nähdessään :D Yleensä tuolla verenpaineen mittaus -kierroksella meni n. tunti jos oli 2 opiskelijaa ottamassa niitä paineita. Sillä osastolla on "pahimmillaan" n. 40 potilasta. Ja alussa meni pelkkää mansetti asetellessa jo kauan.
Kierroksen jälkeen joko alettiin merkata verenpaineita koneelle "ohjaajan" tunnuksilla tai sitten lähdettiin mukaan jakamaan aamulääkkeitä. Päivän aikana pääsi tekemään ohjaajasta riippuen kaikkea verenpaineen mittaamisesta haavan hoidon kautta verisuonikanyylin laittamiseen. Välillä oli myös päiviä millon ei päässy tekemään juurikaan mitään, vaikka "ohjaajalle" olikin sanonut että minä voin ja tahdon tehdä asioita.
Sairaanhoitajien englannin taito yllätti minua melko paljon, sillä osa puhuu englantia oikeasti ihan älyttömän huonosti. Olisin voinut kuvitella kansainvälisessä sairaalassa sairaanhoitajien KAIKKIEN puhuvan edes niin hyvää englantia, että pystyy kommunikoimaan potilaiden kanssa jotka ei puhu espanjaa. Mutta tämä luulo olikin väärä.. Totta kai osa hoitajista osaa puhua englantia ihan todella hyvin :) Ja heidän kanssaan yhteistyön tekeminen olikin niin ihanaa, eikä heidän kanssaan jännittänyt puhua englantia lainkaan!
2. kerroksessa aika meni välillä melko hitaasti etenkin alussa. Parhaimmillaan meitä suomalaisia sh-opiskelijoita osastolla oli 3, joten tekemistä sillon ei ollut kovinkaan paljon. Viimeiset 2 viikkoa 8 viikosta meni nopeasti sillä silloin sairaanhoitajat jo laittoi tekemään asioita itsenäisesti. Eikä enää osannut jännittääkkään mitään, joten aikaakaan ei mennyt läheskään niin paljon :D
 |
| Kaikki tarvittava löytyy noista kaapeista.. Ei lukkoja ei mitään.. |
Ensiavun tarkkailuun siis siirryin 3 viikkoa sitten ja siellä on alusta lähtien päässy tekemään kaikkea. Ensimmäisenä päivänä kun olin tunnin istuskellu ja seuraillu muiden tekemistä niin mut laitettiin laimentamaan lääkkeitä, mittaamaan verenpaineita, laittamaan potilaita monitoriin, kanyloimaan ja ottamaan verinäytteitä potilailta. Eli tämä "toinen" harjoittelu alkoi erilailla kuin ensimmäinen. Toki asiaan vaikutttaa se, että olen maassa ja sairaalassa ollut jo 8 viikkoa eikä toimintatavat ole enää niin outoja. Luotto sairaanhoitajien ja minun välillä syntyi nopeasti, nimittäin jo eilen minulle vaan lueteltiin lääkkeet mitkä potilaille piti antaa. Tietenkin oman ja potilaiden turvallisuuden vuoksi halusin varmistaa lääkkeiden olevan oikeat ennen niiden antamista potilaalle. Mutta tuntuu kyllä hyvältä se, että minuun luotetaan ja annetaan tehdä asioita itse.
 |
| Elvytysvaunu tarkastetaan jokaisen kuukauden alussa.. |
Mutta ei kyllä mikään oo oikeesti harjoittelussa parempi kun se että sulle on nimetty 1 tai 2 ohjaavaa sairaanhoitajaa! Nimittäin oppimisen ja viihtymisen kannalta. Sinun ei tarvii joka päivä eri ihmiselle esitellä itseäsi ja kertoa sitä mitä osaat ja mitä et. Tuntuu paljon helpommalta kysyä asioita ihmiseltä johon on kerennyt jo hiukan paremmin tutustua, toki tässä työssä on osattava kysyä apua keneltä hyvänsä. Tälläisessa paikassa nimetty ohjaaja olisi tärkeä olla siitäkin syystä että opiskelijat sais ohjausta englanniksi. Paikallisilla opiskelijoilla kyllä on nimetty ohjaaja, mutta miksi ei voisi meilläkin olla. Eikä ketään edes täällä oo kiinnostanu, se mitä halutaan oppia. Saatikka se että millon tullaan seuraavan kerran töihin kun työpäivä lopetetaan.
 |
| Elvytysvaunun lääkkeet, hiukan tärähtäny kuva kyllä.. |
Suomalaisia potilaitahan sairaalassa on välillä useampiakin ja etenkin ensiavussa heitä pyöriin useampi päivässä. Ja ainakin minua on välillä käytetty tulkkina suomalaisten potilaiden kohdalla, mikäli he eivät itse englantia ymmärrä. Opiskelijoiden käyttäminen tulkkina kai virallisesti on laitonta, mutta ei oikein ole kehdannut kieltäytyäkään kääntämästä englannista suomeksi tai toisin päin. Sillä tiedän lääkäreillä ja tulkeilla olevan paljon hommaa. Enkä ole halunnut myöskään, että suomalaiset potilaat ovat täysin oman onnensa nojassa sairaalassa joka muutenkaan harvalle on mieleinen paikka.
Suomalaisten potilaiden kanssa työskennellessä olen rentoutunut aivan erilailla eikä minkään tekeminen ole enää jännittänyt ollenkaan. Kyllä mä varmaan jotain tuolla koulussa vajaan 3 vuoden aikana olen oppinutkin, vieraalla kielellä toimiminen tuo vaan lisää jännitystä asiaan.
Siskoni laittoin minulle ennen ensimmäistä harjoittelupäivää viestin kun valitin että jännitttää kamalasti, että "Muista et hoitotyö sinulla on hallussa vaikka kieli ei ihan luonnistuisikaan".. Ja nyt mä pikku hiljaa alan uskoa siihen, vaikka alussa olin ihan toista mieltä! :)
Ja tietenki ittehhän minä tään paikan valitsin, mutta kyllä mulla silti on oikeus asioista sanoa!
Rehellisesti
sanoen en välttämättä suosittelisi tätä paikkaa muille kuin niille jotka osaa
oikeesti espanjaa. Eikä välttämättä näin loppuvaiheen opinnoissa lähtis
tänne, nimittäin ei täällä oo oppinu mitään uusia hoitotyöhön liittyviä
juttuja. Toki itsestä ja erilaisista kulttuureista on oppinu ihan
älyttömästi, mutta onko se pelkästään tään vaihdon tarkoitus?! Nyt mää en lainkaan oo tään koulun aikana saanu kokemusta lasten kanssa toimimisesta.. Mut ei se jossittelu enää tässä vaiheessa auta..
Mutta kyllä pikku hiljaa alkaa oikeasti tuntua hiukan haikealta, että enää 2 kokonaista viikkoa täällä. 3 kuukautta on kuitenkin pitkä aika täällä ja on omia juttuja luonu täällä tänä aikana. Vaikka ihana on kyllä palata Suomeen! <3 Ei juurikaan ole nyt mitään joulufiilistä, vaikka joka päivä yritän joululauluja kuunnella sekä kattoa Youtubesta Tonttu Toljanterin joulukalenteria. Ehkä se joulumieli tulee kunhan saa jalat turvallisesti Suomen maaperälle ja pääsee kotiin, rakkaan perheen luokse.
Pari päivää sitten löysin Youtubesta mulle täysin sopivan biisin :)
https://www.youtube.com/watch?v=6p-n4c7afzM , ihan kun mun ajatuksista kirjotettu! Pakko kuunnella joka päivä ja tsempata tämän avulla itsensä.
Tästä kyl tais tulla semmone sekamelska koko kirjotuksesta mut parempaankaan en nyt pysty :D
Seuraavan kerran kun mää jaksan tänne kirjotella sairaalaan liittyvistä jutuista, liittyy varmasti aina niin ihanaan aiheeseen kun aseptiikka.. Ja siitä muuten riittää kerrottavaa!! :D
<3 Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti