Tammikuun 27. päivä vuonna 2013 aloitti tämä niin erilaisista ihmisistä koostuva ryhmä yhteistä matkaansa kohti suurta unelmaa, sairaanhoitajuutta. Ja nyt se tie ollaan pikku hiljaa kuljettu yhdessä lähes loppuun saakka. Muutama tentti ja parit simulaatio harjoitukset on edessä koulun puolella, mutta se on sit siinä. Eikähän toki sovi unohtaa lähitulevaksuuden pientä suurta peikkoa, 10 viikon mittaista syventävää harjoittelua.
Voi vaan hyvillä mielin muistella näitä menneitä 3 ja puolta vuotta. Omasta mielästäni meidän ryhmästä on yhdessä kasvanu tiiviis ja toisiaan tsemppaava porukka joiden kanssa aikaa tulee vietettyä välillä kouluajan ulkopuolellakin. Kahnauksia ja eri mielisyyksiäkin välillä on joukkoon mahtunut mutta aina ollaan pystytty asiat hoitamaan parhain päin. Matkan varrella ryhmän "koostumus" on hiukan muuttunut uusien ja poisjääneiden opiskelijatovereiden myötä, mutta niin se varmaan käy melkein jokaisessa ryhmässä. En voi mitään muuta tässä vaiheessa oikeen sanoa kun että kiitos kaikille teille ihanille opiskelijatovereille! Onneksi me vielä suurimman osan kanssa nähdään kuitenkin! :)
Mutta on se kyllä ihan oikeesti mahtava fiilis että pian mä oon oikee sairaanhoitaja! :D Mutta samalla se ajatus tuntuu niin pelottavalta, sillä silloin sulta odotetaan paljon tietoja ja taitoja. "Ahdistusta" kuitenkin hieman helpottaa tieto siitä että sairaanhoitaja ei ole koskaan täysin valmis. Ja se ei ole tyhmä joka kysyy vaan se joka jättää kysymättä! :)
Tänään sain hoitoelvytysnäytön suoritettua hyväksytysti läpi (oli äärettömän helppo kaikesta panikoinnista huolimatta), viime viikolla kirjaamisen näyttökokeen (täysillä pisteillä vaikka olin varma että se ei mene läpi) sekä viralliset viimeiset lääkelaskujen kokeet. Jäljellä olisi enää LOVE-koe sekä Akuuttihoitotyön koe sekä opinnäytetyön viimeistely harjoittelun lisäksi.
Töitä oon pikku hiljaa alkanu ettiä aluksi ainakin kesän ajaksi ja tulevan viikon perjantaina sekä seuraavan viikon maanantaina onkin jo työhaastattelut, toivottavasti nyt jotakin töitä sattuis nyt saamaan kesän ajaksi :D
Pakko oli pitkästä aikaa tulla tänne kirjottelemaan, aivan liian kauan täällä on ollu hiljasta..
Mutta ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3
<3 Terhi
18.1.2016
Voihan puhvelinkarvahansikas sentään!
Eilen illalla taas ikävä Espanjaan iski ihan toden teolla! Ja siihen on osittain ihan syitäkin :D Ja yksi näistä suurimmista syistä on tämä jo tovin jatkunut järjenkin jäädyttävä pakkanen. Vaikka mä talvesta todella paljon tykkäänkin enkä ole taatusti ensimmäinen joka pakkasesta valittaa, mutta tämä on siitä huolimatta jotakin ihan liikaa.. Jonkunlainen järki se on oltava kerjätessäkin! :D Tännäänki aamulla oli mittarissa se -30 astetta pakkasta ja ei se auttanu kun lähteä taapertamaan kohti koulua. Mutta kyllä tuossakin pakkasessa tarkenee ulkoilla kun on vaan tarpeeksi vaatetta päällä. Kouluun mennessä vaatekerroksia oli vaan 3 ja lenkille yleensä on laitettava se 4, sillä tällä pakkasella ei meinaa kroppa edes lämmitä kunnolla. Tyytyväinen olen kyllä ollu siihen, et pakkasista huolimatta oon käyny lenkillä joka päivä! :)
Ja toinen Espanja-ikävää lisäävä tekijä täällä on ihmisten käytös. Espanjassa kun tottu siihen ihmisetn lupsakkuuteen, iloisuuteen ja auttavaisuuteen.. Eilen pääsin taas toteamaan sen, että täällä asiat on hiukan toisin, nimittäin bussimatkalla Jyväskylästä Joensuuhun. Se ainoa bussi mikä Jyväskylästä sunnuntaina Joensuuhun tulee oli melko täynnä ihmisiä, mutta osa istuu yksin ja laukku on mukavasti nostettu siihen viereiselle paikalle, ettei nyt varmasti kukaan pääse siihen istumaan. Ja vaikka nähdään se, että bussi on melko täynnä ja joku ettii paikkaa nin siitä huolimatta ei tapahdu mitään. Toki se laukku siitä siirtyy omistajansa syliin kun osaa oikealla tavalla polvillaan rukoilla vieressä että voisinkohan minä mahdollisesti tähän istua kun muualla on täyttä. Enkä voi nytkään väittää kaikkien kanssa matkustajien toimivan näin, mutta osa valitettavasti yrittää suojella hyvin omaa reviiriään. Espanjassa oli niin ihana kun yleensä busseissa istuttiin ikkunan puoleiselle paikalle ja laukku tms otettiin syliin, niin että siihen viereen mahtuu joku istumaan. Jos nyt tästä voi sitten joku oppia jotain niin voitaisko me yrittää ees olla hiukan armollisempia toisillemme ja antaa mahdollisuuden päästä istumaan esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa. Ja musta on ihan kohteliasta tarjota omaa paikkaansa täydessä bussissa iäkkäämmälle ihmiselle silläkin uhalla, että itse joutuisi seisomaan. Mutta tämäkin tuntuu nykypäivänä olevan joillekkin ihmisille ylitsepääsemätön asia jota ei voi missään nimessä tehdä. Itse ainakin pyrin noudattamaan kumpaakin neuvoa aina. Mutta eipä siitä sen enempään. Joka päivä voi oppia uutta..
Viikonloppu oli ihan mahtava ja paras! <3 Vaikka sisko joutuikin jäämään kotiin flunssan kourissa.. Todellisen ystävän tunnistaa siitä, että hänenkin/heidänkin kotonaan tunnet olevasi aivan kuin kotona ja heille pystyy puhumaan ihan mistä vain. Kiitos viikonlopun seuralaisille! <3
Tänään vihdoin ja viimein alkoi viimeinen lukukausi tuossa koulussa ja musta tuntuu että stressitaso pomppas ihan hurjasti ylöspäin. Meinaa opinnäytetyö laittaa stressaamaan. Onneksi tällä lukukaudella on tiedossa paljon mielenkiintoista juttuja ja tään koulun huipentava syventävä harkka ambulanssissa :) Ei jaksa odotttaa!!!! :D
<3 Terhi
Ja toinen Espanja-ikävää lisäävä tekijä täällä on ihmisten käytös. Espanjassa kun tottu siihen ihmisetn lupsakkuuteen, iloisuuteen ja auttavaisuuteen.. Eilen pääsin taas toteamaan sen, että täällä asiat on hiukan toisin, nimittäin bussimatkalla Jyväskylästä Joensuuhun. Se ainoa bussi mikä Jyväskylästä sunnuntaina Joensuuhun tulee oli melko täynnä ihmisiä, mutta osa istuu yksin ja laukku on mukavasti nostettu siihen viereiselle paikalle, ettei nyt varmasti kukaan pääse siihen istumaan. Ja vaikka nähdään se, että bussi on melko täynnä ja joku ettii paikkaa nin siitä huolimatta ei tapahdu mitään. Toki se laukku siitä siirtyy omistajansa syliin kun osaa oikealla tavalla polvillaan rukoilla vieressä että voisinkohan minä mahdollisesti tähän istua kun muualla on täyttä. Enkä voi nytkään väittää kaikkien kanssa matkustajien toimivan näin, mutta osa valitettavasti yrittää suojella hyvin omaa reviiriään. Espanjassa oli niin ihana kun yleensä busseissa istuttiin ikkunan puoleiselle paikalle ja laukku tms otettiin syliin, niin että siihen viereen mahtuu joku istumaan. Jos nyt tästä voi sitten joku oppia jotain niin voitaisko me yrittää ees olla hiukan armollisempia toisillemme ja antaa mahdollisuuden päästä istumaan esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa. Ja musta on ihan kohteliasta tarjota omaa paikkaansa täydessä bussissa iäkkäämmälle ihmiselle silläkin uhalla, että itse joutuisi seisomaan. Mutta tämäkin tuntuu nykypäivänä olevan joillekkin ihmisille ylitsepääsemätön asia jota ei voi missään nimessä tehdä. Itse ainakin pyrin noudattamaan kumpaakin neuvoa aina. Mutta eipä siitä sen enempään. Joka päivä voi oppia uutta..
Viikonloppu oli ihan mahtava ja paras! <3 Vaikka sisko joutuikin jäämään kotiin flunssan kourissa.. Todellisen ystävän tunnistaa siitä, että hänenkin/heidänkin kotonaan tunnet olevasi aivan kuin kotona ja heille pystyy puhumaan ihan mistä vain. Kiitos viikonlopun seuralaisille! <3
Tänään vihdoin ja viimein alkoi viimeinen lukukausi tuossa koulussa ja musta tuntuu että stressitaso pomppas ihan hurjasti ylöspäin. Meinaa opinnäytetyö laittaa stressaamaan. Onneksi tällä lukukaudella on tiedossa paljon mielenkiintoista juttuja ja tään koulun huipentava syventävä harkka ambulanssissa :) Ei jaksa odotttaa!!!! :D
<3 Terhi
11.1.2016
Arkeen paluu
Ihanaa kun viimeinki on päässy taas palamaan arkeen ja saanu jottai tekemistä. Viimeset 4 kuukautta kun on ollu vaan silleen vailla huolen häivää :D Tokikaan näiden kaikkien kuukausien jälkeen herääminen aamulla oli hiuuuuukan vaikeeta, vaikka heräsin vasta yheksältä :D
Mutta kymmeneltä olin jo kiltisti koululla opinnäytetyön ohjaajan luona kuuntelemassa tuomiota tämän hetkistä työstä.. Mutta en mää saanukkaan haukkuja, vaikka aattelin niitä saavani kun en oo sitä tehny kunnolla pitkään aikaan :D Olin mää kuitenki onnistunu nyt tekemään sen koulutuksen ja saanu opparia tehtyä etteen päin muutenki. Ennää ei olis kauheesti tekemistä mutta nyt on melko suuri motivaatiomonttu tässä kohassa! :D
Mutta olipa kyllä ihana päästä pitkän tauon jälkeen takasi kouluun ja nähä vähä tuttuja naamoja. Virallisesti meillä alkaa koulu vasta 18. päivä mutta mää oon vaan niin tunnollinen opiskelija! ;) Ja kauheeta, toukokuun lopulla mulla pitäis olla jo sairaanhoitajan paperit kourassa enkä ossaa oikeestaan yhtään mitään!?!??! :O
Edelleen täällä vaivaa ihan älyttömät pakkaset, mutta onneksi kun vetää paljon vaatetta päälle niin tarkenee ihan joten kuten :D Nyt mä kaipaan sitä että saaa vetää shortsit jalkaan, topin päälle ja ei kun baanalle..
Tulevaa viikonloppua odotan suuresti sillä silloin on luvassa parasta seuraa Jyväskylässä!! <3
<3 Terhi
Mutta kymmeneltä olin jo kiltisti koululla opinnäytetyön ohjaajan luona kuuntelemassa tuomiota tämän hetkistä työstä.. Mutta en mää saanukkaan haukkuja, vaikka aattelin niitä saavani kun en oo sitä tehny kunnolla pitkään aikaan :D Olin mää kuitenki onnistunu nyt tekemään sen koulutuksen ja saanu opparia tehtyä etteen päin muutenki. Ennää ei olis kauheesti tekemistä mutta nyt on melko suuri motivaatiomonttu tässä kohassa! :D
Mutta olipa kyllä ihana päästä pitkän tauon jälkeen takasi kouluun ja nähä vähä tuttuja naamoja. Virallisesti meillä alkaa koulu vasta 18. päivä mutta mää oon vaan niin tunnollinen opiskelija! ;) Ja kauheeta, toukokuun lopulla mulla pitäis olla jo sairaanhoitajan paperit kourassa enkä ossaa oikeestaan yhtään mitään!?!??! :O
Edelleen täällä vaivaa ihan älyttömät pakkaset, mutta onneksi kun vetää paljon vaatetta päälle niin tarkenee ihan joten kuten :D Nyt mä kaipaan sitä että saaa vetää shortsit jalkaan, topin päälle ja ei kun baanalle..
Tulevaa viikonloppua odotan suuresti sillä silloin on luvassa parasta seuraa Jyväskylässä!! <3
<3 Terhi
6.1.2016
Ei auta jäädä hankeen makaamaan..
Niin se vaan on taas vaihteeksi vuosi vaihtunut ja ollaan hyvää matkaa menty jo vuotta 2016. Viime vuoteen mahtu ihan älyttömän paljon uusia ja jänniä juttuja enkä olis vuosi sitten uskonu, että minä se vaan lähen tästä noin vaan hullun päähänpiston seurauksesta ulkomaille. Mutta näköjään kaikkia "mielenoikkuja" ei voi milläänlailla ennustaa etukäteen :D Mutta mä en kadu yhtään sitä että mä läksin ulkomaille yksin 3 kuukaudeksi, vaikkakin välillä olikin elämä siellä melkoisen vaikeata ja ahdistavaa. Mutta kaikesta selviää ja äitin hokema lausahdus "Asioilla on tapana järjestyä" pitää edelleen hyvin paikkansa! :) Ja tähän aion uskoa myöskin tänä vuonna. Juurikaan muita mieleenpainuneita asioita ei ulkomaan seikkailun lisäksi ole, ainoastaan lähinnä niitä negatiivisia ja vaikeita. Mutta niitä en tahdo enää muistella ja niillä mieltäni uudestaan pahoittaa!
Tältä vuodelta odotan melkoisen paljon, niin kun kaikilta muiltakin vuosilta olen aina odottanut! :D Toivottavasti edes osa näistä odotuksista ja haaveista käy toteen tämän vuoden aikana.. Tänä vuonna olisi tarkoitus juhlia maailman parhaan äidin 5kymppisiä, eikä niihin olekkaan enää aikaa kuin vähäsen :) Muita tulevaisuuden suunnitelmia onkin sitten valmistua jo toiseen ammattiin (mikäli saan opinnäytetyön tehtyä, on meinaa jäänny ton Espanjan reissun takia roikkumaan), juhlia hiukan niitä rakkaimpia ihmisiä (siitä ei nyt kuitenkaan sen enempää, meinaa vaan olla paras mahdollinen kesä tiedossa! ;)) sekä toivottavasti töitä siinä minulle parhaassa mahdollisessa ammatissa! :)
Toki ennen valmistumista pääsen kokeilemaan itselleni vielä täysin tuntematonta mutta sitäkin mielenkiintoisempaa osa-aluetta sairaanhoitajan työkentällä, nimittäin sairaanhoitajana toimimista ambulanssissa. Jo lähihoitajakoulu ajoista lähtien olen haaveillu siitä, että pääsisin kokeilemaan työtä ambulanssissa ja nyt se viimein toteutuu. Todellisuus on taatusti tarua ihmeellisempää mutta saa nähdä millaiset omat tuntemukset ovat 10 viikon harjoittelun jälkeen. Kaikesta huolimatta haaveena tulevaisuudessa olisi päästä opiskelemaan kätilöksi ja päästä tekemään sitä työtä, ja sen aion vielä toteuttaa! ;)
Toki tämän kuluvan vuoden aikana olisi kiva löytää se rakkaus jonkin kulman takaa tai kiven alta, mutta väkisinhän se ei mistään tule. Se siis tulee vastaan silloin kun sitä vähiten osaa odottaa! :)
Tähän uuteen vuoteen aion sisällyttää myöskin paljon omasta itsestä huolehtimista terveellisten elämäntapojen myötä. Liikuntaa aion jatkaa taas kuntosalilla käymisen, lenkkeilyn sekä erilaisten muiden liikuntamuotojen myötä. Pilatesta aion täälläkin jatkaa mikäli löydän hyvän paikan missä sitä järjestetään, sillä se on kehohuollollisesti mahtavaa liikuntaa! :) Nyt on siis aika satsata omaan terveyteen ja tulevaisuuten aivan täysillä, kun ei nyt ole mitään miehiäkään sotkemassa liikunta harrastuksia! ;) Tällä hetkellä liikuntaa on joutunut hiukan karsimaan tämän edelleen jatkuvan flunssan takia, mutta kyllä täältä vielä noustaan! :D Ostin itselleni yhdistetyn vuoden 2014 joulu-, vuoden 2015 synttäri- ja vuoden 2015 joululahjan Juuan Elmosportista, Polarin uuden sykemittarin. Ranteessa tästä hetkestä lähtien kulkee mukana Polar M400, jossa on sisäänrakennettu GPS-mittari sekä samalla aktiivisuusmittari. Hintahan toki oli ihan "kiva" mutta välillä joutuu tekemään erilaisia investointeja hyvinvoinnin eteen :D
Vuoteen aion sisällyttää myöskin käsitöitä, nyt on jo uusia kankaita juuri peseytymässä ja eilen tuli Eurokankaasta hommattua ihan oikeata kaavapaperia. Alkoi ruveta hermoa kiristämään se A4-kokoisista papereista kaavapaperin tekeminen teipillä yhdistelemällä :D Ompelukone jo kovasti odottelee sitä hetken millon pääsee tosi toimiin :) Ja olisikohan tänä vuonna hyvä hetki viimeistellä kaikki meneillään olevat ja kesken jääneet käsityöt?!?!!? :D
Ja tähän loppuun on pakko vielä vähän ylistää eilistä Nuorten leijonien MM-kisoista hankkimaa kultamitalia! :) Vaikka alussa aina oon niin kaikkee tuommosta jääkiekko-huumaa vastaan, mutta niin se vaan oli alistuttava ja katottava eilinen finaali. Eikä harmita yhtään se, että katsoin sillä lopputuloshan oli oikein mainio!! :) Ei voi kun hattua nostaa näille nuorille jätkille jotka vaan kävi voittamassa tuosta noin vaan maailmanmestaruuden! :) Ei todellakaan taas hävetä olla suomalainen! :)
Näköjään seuralla on paljon merkitystä siihen että kuinka hyvin mä jaksan kattoa jääkiekkoa, sillä jos mukana on liian innokkaita "selostajia" niin sillon loppuu minun mielenkiinto ja hermo! :D Anteeksi vaan kaikki! :D
Mutta nyt sykemittari kertoo että on aika lähteä liikkeelle, vaikka ulkona onkin -23,1 astetta pakkasta aion silti vetää kaikki kaapista löytyvät vaatteet päälle ja lähteä ulkoilemaan! :)
Ja kyllä nyt näillä näkymin on aikomuksissa jatkaa tätä blogin pitämistä, katsotaan nyt miten pitkään mutta tulevaisuus näyttää! :)
JA IHANAA UUTTA VUOTTA!! <3
<3 Terhi
Tältä vuodelta odotan melkoisen paljon, niin kun kaikilta muiltakin vuosilta olen aina odottanut! :D Toivottavasti edes osa näistä odotuksista ja haaveista käy toteen tämän vuoden aikana.. Tänä vuonna olisi tarkoitus juhlia maailman parhaan äidin 5kymppisiä, eikä niihin olekkaan enää aikaa kuin vähäsen :) Muita tulevaisuuden suunnitelmia onkin sitten valmistua jo toiseen ammattiin (mikäli saan opinnäytetyön tehtyä, on meinaa jäänny ton Espanjan reissun takia roikkumaan), juhlia hiukan niitä rakkaimpia ihmisiä (siitä ei nyt kuitenkaan sen enempää, meinaa vaan olla paras mahdollinen kesä tiedossa! ;)) sekä toivottavasti töitä siinä minulle parhaassa mahdollisessa ammatissa! :)
Toki ennen valmistumista pääsen kokeilemaan itselleni vielä täysin tuntematonta mutta sitäkin mielenkiintoisempaa osa-aluetta sairaanhoitajan työkentällä, nimittäin sairaanhoitajana toimimista ambulanssissa. Jo lähihoitajakoulu ajoista lähtien olen haaveillu siitä, että pääsisin kokeilemaan työtä ambulanssissa ja nyt se viimein toteutuu. Todellisuus on taatusti tarua ihmeellisempää mutta saa nähdä millaiset omat tuntemukset ovat 10 viikon harjoittelun jälkeen. Kaikesta huolimatta haaveena tulevaisuudessa olisi päästä opiskelemaan kätilöksi ja päästä tekemään sitä työtä, ja sen aion vielä toteuttaa! ;)
Toki tämän kuluvan vuoden aikana olisi kiva löytää se rakkaus jonkin kulman takaa tai kiven alta, mutta väkisinhän se ei mistään tule. Se siis tulee vastaan silloin kun sitä vähiten osaa odottaa! :)
 |
| Uusi sykemittari joka tietää musta jo vaikka ja mitä! :D |
Vuoteen aion sisällyttää myöskin käsitöitä, nyt on jo uusia kankaita juuri peseytymässä ja eilen tuli Eurokankaasta hommattua ihan oikeata kaavapaperia. Alkoi ruveta hermoa kiristämään se A4-kokoisista papereista kaavapaperin tekeminen teipillä yhdistelemällä :D Ompelukone jo kovasti odottelee sitä hetken millon pääsee tosi toimiin :) Ja olisikohan tänä vuonna hyvä hetki viimeistellä kaikki meneillään olevat ja kesken jääneet käsityöt?!?!!? :D
Ja tähän loppuun on pakko vielä vähän ylistää eilistä Nuorten leijonien MM-kisoista hankkimaa kultamitalia! :) Vaikka alussa aina oon niin kaikkee tuommosta jääkiekko-huumaa vastaan, mutta niin se vaan oli alistuttava ja katottava eilinen finaali. Eikä harmita yhtään se, että katsoin sillä lopputuloshan oli oikein mainio!! :) Ei voi kun hattua nostaa näille nuorille jätkille jotka vaan kävi voittamassa tuosta noin vaan maailmanmestaruuden! :) Ei todellakaan taas hävetä olla suomalainen! :)
Näköjään seuralla on paljon merkitystä siihen että kuinka hyvin mä jaksan kattoa jääkiekkoa, sillä jos mukana on liian innokkaita "selostajia" niin sillon loppuu minun mielenkiinto ja hermo! :D Anteeksi vaan kaikki! :D
Mutta nyt sykemittari kertoo että on aika lähteä liikkeelle, vaikka ulkona onkin -23,1 astetta pakkasta aion silti vetää kaikki kaapista löytyvät vaatteet päälle ja lähteä ulkoilemaan! :)
Ja kyllä nyt näillä näkymin on aikomuksissa jatkaa tätä blogin pitämistä, katsotaan nyt miten pitkään mutta tulevaisuus näyttää! :)
JA IHANAA UUTTA VUOTTA!! <3
<3 Terhi
30.12.2015
Elossa ollaan (ainaki tällä hetkellä)
Nyt on reilu viikko tullu oltua Suomessa ja mää edelleen oon ihan sekasi ajatusteni kanssa! En väitä etteikö täällä olisi hyvä ja ihana olla, mutta silti mä kaipaan Espanjaan ihan suunnattoman paljon! Jo yksistään se lämpö saa mut kaipaamaan sinne kovasti, ei oikeen nää reilut 10 asteen pakkaset tunnu kovin hyvältä. Saatikka tuo pimeys joka on suunnilleen aina läsnä, onneksi nyt menneinä päivinä aurinkokin on uskaltautunut pilven raosta kurkistamaan. Mutta eihän se muutama tunti riitä mihinkään! :D
Ja Espanjasta kaipaan kovasti myös sitä omaa rauhaa ja "huoletonta" elämää. Siellä ei juurikaan tartennu ressata mitään elämään liittyvää, kun vaan antoi mennä virran mukana. Täällä on tuota ressiä riittäny ihan omiin tarpeisiin, kun vaan osais päästää niistä ahistavista asioista irti. Jostakin syystä myöskin tämä kotona asuminen on ollut yksi ahdistava tekijä, vaikka tänne kovasti tahdoinkin Espanjassa. Siellä sitä tottui elämään yksin ja luomaan oman rytmin siihen elämään, mutta täällä joutuu elämään lähinnä muiden rytmin mukaan. Ja aina Joensuussa asuessakin tämä on ollut se koti, mutta kai mää oon tuon reissun aikana kasvanut hiukan ja katkaissut napanuoran tänne. Joensuuhun en ole vielä pystynyt palaamaan, sillä annoin vuokralaisella mahdollisuuden asua minun pienessä ihanassa yksiössä vuoden loppuun saakka. Huomenna ilmeisesti saan avaimet takaisin ja pääsen hilaamaan omat tavarani takaisin sinne kotiin. Tai en minä oikeestaan tällä hetkellä tiiä missä se mun koti on...
Muutenkin tämä muutto takaisin Suomeen on ollut melkoinen shokki kropalle, sillä jo heti joulupäivänä alki tulla ensimmäisiä flunssan oireita ja nyt sitä ollaankin ihan kunnolla oltu kipeänä. Toki sekin hiukan lisää ahdistusta, kun ei voi tehdä oikeestaan muuta kun olla sisällä. Onneksi ei sentään oo ollu kuumetta kun eilen vaan lievästi, tosin joka päivä tällä taudilla on ollut omanlaiset oireensa. Millon on kurkku kipeä, millon pää tukossa, millon henkeä ahistaa ja millon mitäki. ÄRSYTTÄVÄÄ!!! Ainoa päiviä yhdistävä tekijä on ollut se, että niska on ollu niin hemmetin kipeä välillä. Liekkö vielä niitä syyskuun lennon peruja (tuli nukuttua lentokoneessa hiukan huonohkossa asennossa), vaikkei niska siellä Espanjassa juurikaan vihoitellut.
Opinnäytetyötä oon yrittäny saada hiukan tehtyä, mutta ei senkään kirjottaminen liiemmin innosta kippeenä. Ja tuli tuossa pari päivää tehtyä Erasmus vaihto-ohjelman vaatiman englannin kielen testin jälkimmäinen osuus, ja ei tuo vaihto kai ihan hukkaan oo menny kun kielitaso on aavistuksen parantunu. Mutta eipä sillä nyt siitä huolimatta vielä pääse kehuskelemaan!! :D
Mutta huomenna onki jo tään vuoden viimeinen päivä! Hurjaa miten se tää aika menee nopeesti. Mutta rehellisesti voi sanoa että tää kulunu vuosi on ollu välillä äärimmäisen rankka mutta samalla ihan paras! En kyllä siitä huolimatta mitään vaihtais jos se olis mahollista. Entistä vahvempana ihmisenä kohti vuotta 2016, jonka pitäisi minun laskujen mukaan tuoda lisää muutoksia elämään. Mieluumin mää silti ottasin vastaan niitä positiivis-sävytteisiä muutoksia! :D
Tään blogin jatkuminen on vielä päättämättä, voi olla että jatkan vielä ensi vuonna tai sit en. Tästä en ainakaan jaksa lisää stressiä ottaa!
ONNELLISTA VUOTTA 2016 KAIKILLE! <3
<3 Terhi
Ja Espanjasta kaipaan kovasti myös sitä omaa rauhaa ja "huoletonta" elämää. Siellä ei juurikaan tartennu ressata mitään elämään liittyvää, kun vaan antoi mennä virran mukana. Täällä on tuota ressiä riittäny ihan omiin tarpeisiin, kun vaan osais päästää niistä ahistavista asioista irti. Jostakin syystä myöskin tämä kotona asuminen on ollut yksi ahdistava tekijä, vaikka tänne kovasti tahdoinkin Espanjassa. Siellä sitä tottui elämään yksin ja luomaan oman rytmin siihen elämään, mutta täällä joutuu elämään lähinnä muiden rytmin mukaan. Ja aina Joensuussa asuessakin tämä on ollut se koti, mutta kai mää oon tuon reissun aikana kasvanut hiukan ja katkaissut napanuoran tänne. Joensuuhun en ole vielä pystynyt palaamaan, sillä annoin vuokralaisella mahdollisuuden asua minun pienessä ihanassa yksiössä vuoden loppuun saakka. Huomenna ilmeisesti saan avaimet takaisin ja pääsen hilaamaan omat tavarani takaisin sinne kotiin. Tai en minä oikeestaan tällä hetkellä tiiä missä se mun koti on...
Muutenkin tämä muutto takaisin Suomeen on ollut melkoinen shokki kropalle, sillä jo heti joulupäivänä alki tulla ensimmäisiä flunssan oireita ja nyt sitä ollaankin ihan kunnolla oltu kipeänä. Toki sekin hiukan lisää ahdistusta, kun ei voi tehdä oikeestaan muuta kun olla sisällä. Onneksi ei sentään oo ollu kuumetta kun eilen vaan lievästi, tosin joka päivä tällä taudilla on ollut omanlaiset oireensa. Millon on kurkku kipeä, millon pää tukossa, millon henkeä ahistaa ja millon mitäki. ÄRSYTTÄVÄÄ!!! Ainoa päiviä yhdistävä tekijä on ollut se, että niska on ollu niin hemmetin kipeä välillä. Liekkö vielä niitä syyskuun lennon peruja (tuli nukuttua lentokoneessa hiukan huonohkossa asennossa), vaikkei niska siellä Espanjassa juurikaan vihoitellut.
Opinnäytetyötä oon yrittäny saada hiukan tehtyä, mutta ei senkään kirjottaminen liiemmin innosta kippeenä. Ja tuli tuossa pari päivää tehtyä Erasmus vaihto-ohjelman vaatiman englannin kielen testin jälkimmäinen osuus, ja ei tuo vaihto kai ihan hukkaan oo menny kun kielitaso on aavistuksen parantunu. Mutta eipä sillä nyt siitä huolimatta vielä pääse kehuskelemaan!! :D
Mutta huomenna onki jo tään vuoden viimeinen päivä! Hurjaa miten se tää aika menee nopeesti. Mutta rehellisesti voi sanoa että tää kulunu vuosi on ollu välillä äärimmäisen rankka mutta samalla ihan paras! En kyllä siitä huolimatta mitään vaihtais jos se olis mahollista. Entistä vahvempana ihmisenä kohti vuotta 2016, jonka pitäisi minun laskujen mukaan tuoda lisää muutoksia elämään. Mieluumin mää silti ottasin vastaan niitä positiivis-sävytteisiä muutoksia! :D
Tään blogin jatkuminen on vielä päättämättä, voi olla että jatkan vielä ensi vuonna tai sit en. Tästä en ainakaan jaksa lisää stressiä ottaa!
ONNELLISTA VUOTTA 2016 KAIKILLE! <3
<3 Terhi
24.12.2015
Home sweet home
Maanantaina 21.12 olin klo 7.05 Suomessa ja teki mieli lähteä takaisin ihan saman tien. Pimeys kylmyys ja kosteus tuntui sangen inhottavalta. Mutta toisaalta oli niin ihana päästä takaisin Suomeen ja pian kotiin :)
Helsingissä tuli niin kummallinen olo kun ymmärsi kaupassa kaiken sen mitä ihmiset puhuu, eikä tarvinnut enää katsoa vaan silmät pyöreinä että mitähän ne puhuu. Mutta samalla oli ahdistavaa kuulla kaikkea sitä kiirettä ja ihmisten stressiä, kaikkia niitä inhottavia sanoja. Mutta silti koti on aina koti!
Matka Helsingistä jatkui Jyväskylään jossa näin ihania ihmisiä eikä kyyneleitä voinu oikein pidätellä. Tiistai aamuna suuntasin junalla Pieksämäen kautta Joensuuhun ja kyllä meinas mennä hermo Pieksämäellä junaa vaihtaessa!! Juna välillä Pieksämäki-Joensuu oli vanha kun taivas ja askelmat junaan oli melko korkeat. Tuon 24 kilon laukun, 20 kilon rinkan, vajaa 10 kilosen pienemmän laukun sekä käsilaukun kans junaan nouseminen oli aavistuksen hankalaa Eikä kukaan varmasti tullu vahingossakaan tarjoamaan apua!! Siitä mää olin hyvilläni että junassa oli sen verran väljää, että sain pitää kaikki tavarat siinä viereisella paikalla. Ja samalla nukkua rinkkaa vasten :D Onneksi isi oli juna-asemalla odottamassa ja autto nostelemaan noita laukkuja ulos. Muuten mä olisin vaan viskannu ne ovelta ulos ja alas :D
Joensuussa oli hiukan lunta, mutta ajatus mustasta joulusta tuntui karmivalta. Juuassa onneksi oli aavistuksen enemmän lunta. Ihana olla kotona! <3 Vaikkakin hiukan olin hämmentynyt tästä kaikesta ja kaipasin.
Eilen aamulla kun heräsin omasta sängystä hyvin nukutun yön jälkeen ja katsoin ikkunasta ulos, tunsin suuren ilon ja onnen tunteen. Maa oli aivan valkoinen ja lunta
satoi koko ajan lisää!!! <3 Saatiin me kuitenkin valkoinen joulu! :)
Tänään on siis jouluaatto ja aion nauttia tästä ihanasta valkeasta joulusta täysin siemauksin!
Hyvää ja rauhallista Joulua teille kaikille rakkaille ihmisille!! <3
Helsingissä tuli niin kummallinen olo kun ymmärsi kaupassa kaiken sen mitä ihmiset puhuu, eikä tarvinnut enää katsoa vaan silmät pyöreinä että mitähän ne puhuu. Mutta samalla oli ahdistavaa kuulla kaikkea sitä kiirettä ja ihmisten stressiä, kaikkia niitä inhottavia sanoja. Mutta silti koti on aina koti!
 |
| Lumi! <3 |
Matka Helsingistä jatkui Jyväskylään jossa näin ihania ihmisiä eikä kyyneleitä voinu oikein pidätellä. Tiistai aamuna suuntasin junalla Pieksämäen kautta Joensuuhun ja kyllä meinas mennä hermo Pieksämäellä junaa vaihtaessa!! Juna välillä Pieksämäki-Joensuu oli vanha kun taivas ja askelmat junaan oli melko korkeat. Tuon 24 kilon laukun, 20 kilon rinkan, vajaa 10 kilosen pienemmän laukun sekä käsilaukun kans junaan nouseminen oli aavistuksen hankalaa Eikä kukaan varmasti tullu vahingossakaan tarjoamaan apua!! Siitä mää olin hyvilläni että junassa oli sen verran väljää, että sain pitää kaikki tavarat siinä viereisella paikalla. Ja samalla nukkua rinkkaa vasten :D Onneksi isi oli juna-asemalla odottamassa ja autto nostelemaan noita laukkuja ulos. Muuten mä olisin vaan viskannu ne ovelta ulos ja alas :D
Joensuussa oli hiukan lunta, mutta ajatus mustasta joulusta tuntui karmivalta. Juuassa onneksi oli aavistuksen enemmän lunta. Ihana olla kotona! <3 Vaikkakin hiukan olin hämmentynyt tästä kaikesta ja kaipasin.
 |
| Sataa lunta hiljalleen, on valkoinen jo maa Tyttö kulkee mietteineen ja häntä paleltaa Lämpimikseen lumeen hän tekee enkelin, Se poistaa huolet ikävän, siks tekee toisenkin... Juulia Haverinen-Lumienkelei |
Eilen aamulla kun heräsin omasta sängystä hyvin nukutun yön jälkeen ja katsoin ikkunasta ulos, tunsin suuren ilon ja onnen tunteen. Maa oli aivan valkoinen ja lunta
 |
| Home swert home! <3 |
Tänään on siis jouluaatto ja aion nauttia tästä ihanasta valkeasta joulusta täysin siemauksin!
Hyvää ja rauhallista Joulua teille kaikille rakkaille ihmisille!! <3
20.12.2015
I'm coming home!
 |
| I'm happyhappyhappyhappy!!! |
Vähään aikaan en nyt aio Suomesta lähteä yhtään minnekkään kun sinne nyt vaan ensin pääsisin! :D
Niin kun jo aiemminkin totesin niin tällä reissulla musta on kasvanu henkisesti vahvempi ihminen joka seisoo kaikkien omien päätöstensä takana, olipahan se päätös hyvä tai huono.
Mutta hyvää yötä ja enää 1 yö ja Suomi saa oman nuoren kirahvinsa takaisin! :D
<3 Terhi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)