Elossa ollaan (ainaki tällä hetkellä)

Nyt on reilu viikko tullu oltua Suomessa ja mää edelleen oon ihan sekasi ajatusteni kanssa! En väitä etteikö täällä olisi hyvä ja ihana olla, mutta silti mä kaipaan Espanjaan ihan suunnattoman paljon! Jo yksistään se lämpö saa mut kaipaamaan sinne kovasti, ei oikeen nää reilut 10 asteen pakkaset tunnu kovin hyvältä. Saatikka tuo pimeys joka on suunnilleen aina läsnä, onneksi nyt menneinä päivinä aurinkokin on uskaltautunut pilven raosta kurkistamaan. Mutta eihän se muutama tunti riitä mihinkään! :D
Ja Espanjasta kaipaan kovasti myös sitä omaa rauhaa ja "huoletonta" elämää. Siellä ei juurikaan tartennu ressata mitään elämään liittyvää, kun vaan antoi mennä virran mukana. Täällä on tuota ressiä riittäny ihan omiin tarpeisiin, kun vaan osais päästää niistä ahistavista asioista irti. Jostakin syystä myöskin tämä kotona asuminen on ollut yksi ahdistava tekijä, vaikka tänne kovasti tahdoinkin Espanjassa. Siellä sitä tottui elämään yksin ja luomaan oman rytmin siihen elämään, mutta täällä joutuu elämään lähinnä muiden rytmin mukaan. Ja aina Joensuussa asuessakin tämä on ollut se koti, mutta kai mää oon tuon reissun aikana kasvanut hiukan ja katkaissut napanuoran tänne. Joensuuhun en ole vielä pystynyt palaamaan, sillä annoin vuokralaisella mahdollisuuden asua minun pienessä ihanassa yksiössä vuoden loppuun saakka. Huomenna ilmeisesti saan avaimet takaisin ja pääsen hilaamaan omat tavarani takaisin sinne kotiin. Tai en minä oikeestaan tällä hetkellä tiiä missä se mun koti on...

Muutenkin tämä muutto takaisin Suomeen on ollut melkoinen shokki kropalle, sillä jo heti joulupäivänä alki tulla ensimmäisiä flunssan oireita ja nyt sitä ollaankin ihan kunnolla oltu kipeänä. Toki sekin hiukan lisää ahdistusta, kun ei voi tehdä oikeestaan muuta kun olla sisällä. Onneksi ei sentään oo ollu kuumetta kun eilen vaan lievästi, tosin joka päivä tällä taudilla on ollut omanlaiset oireensa. Millon on kurkku kipeä, millon pää tukossa, millon henkeä ahistaa ja millon mitäki. ÄRSYTTÄVÄÄ!!! Ainoa päiviä yhdistävä tekijä on ollut se, että niska on ollu niin hemmetin kipeä välillä. Liekkö vielä niitä syyskuun lennon peruja (tuli nukuttua lentokoneessa hiukan huonohkossa asennossa), vaikkei niska siellä Espanjassa juurikaan vihoitellut.

Opinnäytetyötä oon yrittäny saada hiukan tehtyä, mutta ei senkään kirjottaminen liiemmin innosta kippeenä. Ja tuli tuossa pari päivää tehtyä Erasmus vaihto-ohjelman vaatiman englannin kielen testin jälkimmäinen osuus, ja ei tuo vaihto kai ihan hukkaan oo menny kun kielitaso on aavistuksen parantunu. Mutta eipä sillä nyt siitä huolimatta vielä pääse kehuskelemaan!! :D

Mutta huomenna onki jo tään vuoden viimeinen päivä! Hurjaa miten se tää aika menee nopeesti. Mutta rehellisesti voi sanoa että tää kulunu vuosi on ollu välillä äärimmäisen rankka mutta samalla ihan paras! En kyllä siitä huolimatta mitään vaihtais jos se olis mahollista. Entistä vahvempana ihmisenä kohti vuotta 2016, jonka pitäisi minun laskujen mukaan tuoda lisää muutoksia elämään. Mieluumin mää silti ottasin vastaan niitä positiivis-sävytteisiä muutoksia! :D
Tään blogin jatkuminen on vielä päättämättä, voi olla että jatkan vielä ensi vuonna tai sit en. Tästä en ainakaan jaksa lisää stressiä ottaa!

ONNELLISTA VUOTTA 2016 KAIKILLE! <3

<3 Terhi

Home sweet home

Maanantaina 21.12 olin klo 7.05 Suomessa ja teki mieli lähteä takaisin ihan saman tien. Pimeys kylmyys ja kosteus tuntui sangen inhottavalta. Mutta toisaalta oli niin ihana päästä takaisin Suomeen ja pian kotiin :)
Helsingissä tuli niin kummallinen olo kun ymmärsi kaupassa kaiken sen mitä ihmiset puhuu, eikä tarvinnut enää katsoa vaan silmät pyöreinä että mitähän ne puhuu. Mutta samalla oli ahdistavaa kuulla kaikkea sitä kiirettä ja ihmisten stressiä, kaikkia niitä inhottavia sanoja. Mutta silti koti on aina koti!

Lumi! <3

Matka Helsingistä jatkui Jyväskylään jossa näin ihania ihmisiä eikä kyyneleitä voinu oikein pidätellä. Tiistai aamuna suuntasin junalla Pieksämäen kautta Joensuuhun ja kyllä meinas mennä hermo Pieksämäellä junaa vaihtaessa!! Juna välillä Pieksämäki-Joensuu oli vanha kun taivas ja askelmat junaan oli melko korkeat. Tuon 24 kilon laukun, 20 kilon rinkan, vajaa 10 kilosen pienemmän laukun sekä käsilaukun kans junaan nouseminen oli aavistuksen hankalaa Eikä kukaan varmasti tullu vahingossakaan tarjoamaan apua!! Siitä mää olin hyvilläni että junassa oli sen verran väljää, että sain pitää kaikki tavarat siinä viereisella paikalla. Ja samalla nukkua rinkkaa vasten :D Onneksi isi oli juna-asemalla odottamassa ja autto nostelemaan noita laukkuja ulos. Muuten mä olisin vaan viskannu ne ovelta ulos ja alas :D

Joensuussa oli hiukan lunta,  mutta ajatus mustasta joulusta tuntui karmivalta. Juuassa onneksi oli aavistuksen enemmän lunta. Ihana olla kotona! <3 Vaikkakin hiukan olin hämmentynyt tästä kaikesta ja kaipasin.

Sataa lunta hiljalleen, on valkoinen jo maa
Tyttö kulkee mietteineen ja häntä paleltaa
Lämpimikseen lumeen hän tekee enkelin,
 Se poistaa huolet ikävän, siks tekee toisenkin...
Juulia Haverinen-Lumienkelei

Eilen aamulla kun heräsin omasta sängystä hyvin nukutun yön jälkeen ja katsoin ikkunasta ulos, tunsin suuren ilon ja onnen tunteen. Maa oli aivan valkoinen ja lunta

satoi koko ajan lisää!!! <3 Saatiin me kuitenkin valkoinen joulu! :)

Home swert home! <3

Tänään on siis jouluaatto ja aion nauttia tästä ihanasta valkeasta joulusta täysin siemauksin!

Hyvää ja rauhallista Joulua teille kaikille rakkaille ihmisille!! <3

I'm coming home!

Vihdoin ja viimein koitti tää ihanakamala päivä! :) 01.35 mä istun koneessa ja 07.05 olen toivottavasti Helsingissä! :) Olen onnellinen mutta siitä huolimatta hiukan surullinen, taakse pitää kuitenki jättää kotin 3 kuukauden ajalta ja kaikki siihen liittyvä.

I'm happyhappyhappyhappy!!!

Vähään aikaan en nyt aio Suomesta lähteä yhtään minnekkään kun sinne nyt vaan ensin pääsisin! :D

Niin kun jo aiemminkin totesin niin tällä reissulla musta on kasvanu henkisesti vahvempi ihminen joka seisoo kaikkien omien päätöstensä takana, olipahan se päätös hyvä tai huono.

Mutta hyvää yötä ja enää 1 yö ja Suomi saa oman nuoren kirahvinsa takaisin! :D

<3 Terhi

Ristiriitaiset fiilikset

Unikaan ei nyt suostunu tulemaan joten sit päädyin tänne kirjottelemaan viimeisimpiä kuulumisia Espanjan lämpimän auringon alta. Ottaen tietenkin huomioon sen seikan että täälläkin on toki nyt jo yö, pimeä (aurinko ei paista) ja kylymä. Ja oikeasti täällä yöllä lämpötila tippuu yleensä huomattavasti alle 10 lämpöasteen. Eihän se toki kuulosta kylmältä mutta kyllä se vaan laittaa viluttamaan täällä. 3 kuukauden aikana jo kerenny hyvin tottua tähän lämpöön :D

Ei siihen tarvita enempää sanoja

Mutta siis asiaan viimein, fiilikset tällä hetkellä on tosi ristiriitaiset. Sillä toisaalta haluan kotiin ihan älyttömän kovasti ja en jaksaisi millään odottaa sitä hetkeä kun nään Joensuun juna-aseman tutut maisemat, tutun reitin kotiin ja viimein sen kodin + rakkaat tyypit siellä. Mutta toisaalta mua ei yhtään huvittais lähtee täältä lämpösestä ja kuivasta ilmastosta märkään ja kylmään ilmastoon. Ei enää ihania päiväunia parvekkeella auringon paisteessa, lenkkejä ohuissa vaatteissa, haavettakaan shortsien käyttämisestä, saatikka ilman pipoa ja lapasia liikkumisesta. Ja näin ollen mä luulen että maanantaina 21.12 klo 07.05 tämä tyttö se on jäässä Helsinki-Vantaan lentokentällä :D
Eli yhteenvetona tahdon kotiin mutta en kylmään ja märkään :D

Onnellinen mutta hämmentyny matkalainen :)

Tänään olin siis viimeistä kokonaista päivää täällä asunnolla ja kyllähän se haikeelta tuntu. Tietää kuitenki sen että tuskin mä tänne enää koskaan palaan.. Ainakaan tähän samaan asuntoon :D Pakkaaminenki on ollu jotenki tosi raskasta kun muistoja vaan tulvii mieleen. Mutta yritin saada ne muistot sullottua sinne laukkuun siten et ne lähtis mun mukaan täältä! :) Ja huomasin tuossa pakkailessani sen että mun tavarat on vähintään kaksin kertastunu tällä reissulla vaikka juuri mitään en oo ostanu! Ja osan tavaroista laitoin jo äitin kyydissä menemään kotiin marraskuun puolella :D Näillä näkymin mää joudun tuosta isosta matkalaukusta maksamaan sen painavan tavaran lisän, eikä rinkkaankaan mahdu enää yhtään mitään lisää :D Yhtään lisälaukkua en enää tahtonu käyä ostamassa, sillä noiden kans oon jo taatusti pulassa :D

2/3 osaa tavaroista

Ja se todennäköisesti tulee halvemmaksi maksaa se 30 euron painavan tavaran lisä kun 15 euron lisälaukku+uusi laukku. Ja tässä vaiheessa se on ihan yksi ja sama et mitä joudun maksamaan, sillä mä haluan vaan nyt kotiin! :D

On se ihana kun tietää että tiistaina pääsee 3 kuukauden tauon jälkeen ottamaan sen kissa-vanhuksen syliin, rapsuttamaan koira-herraa korvan takaa, halaamaan perhettä, istumaan saunanlauteille lämpimään sekä juomaan vettä hanasta. Puhumattakaan Valion rasvattomasta maidosta, oikeista kunnon ruispaloista tai äitin tekemästä kaurapuurosta. Voi, sitä ihminen osaa kyllä olla onnellinen pienistä asioista! :) Ja iskä jo laitto eilen viestiä että peti on laitettu valmiiksi ja Nalle Puh siellä jo odottelee. Eikä äiti omassa viestissään antanu muuta mahdollisuutta kun tulla kiireen vilkkaan kotiin :D Mutta sitä ne saa ootella tiistaisiin asti nimittäin maanantaina menen Jyväskylään ja siitä eteenpäin tiistaina aamupäivällä :)

Eikä edelleenkään ole unesta tietoakaan, mutta pakko yrittää nukkua. Sillä tiiä ettei se yölento ole mikään kaikista paras mulle saatikka 2 nukkumatonta yötä peräkkäin :D
Huomenna vielä yritän tänne kirjotella viime hetken fiiliksiä :)

Hyvää yötä ja kauniita unia! Ja hyvää 4. Adventtia kaikille! :) Pian nähdään! <3

<3 Terhi

Elämää sairaalassa espanjalaisittain osa 4

Nyt on siis harjoittelu takana ja on kuitenkin vielä aika hetkeksi palata takaisin päin tässä elämässä ja vähän kirjoitella mimmosta se elämä täällä Espanjassa sairaalassa on. Mutta nyt mää lupaan, että tää on sit viimenen tämmönen bloggaus liittyen tähän sairaalaan :D Ja pahoittelen sitä että tämä kirjotus on melkosen negatiiviseen tai "valittavaan" sävyyn kirjotettu. Mutta mitäpä sitä totuutta kaunistelemaan.. Toki täälläkin on paljon hyvin onnistuneita asioita ja semmosia mistä meidän olisi syytä ottaa mallia :)

Eli tällä kertaa aattelin valottaa hiukan aseptista toimintaa (kuinka hygienisesti toimitaan) täällä. Alotetaan vaikka ihan sieltä syyskuun lopusta alkaen :D

Ah, aina niin ihana käsidesi :D

Ekana päivänä mää muiden shokkien lisäksi koin suuren järkytyksen siinä, kuinka täällä huolehditaan aseptiikasta. Tokihan työntekijät käyttää täällä käsidesiä, mutta aivan totaalisen liian harvoin ja käsidesin määrä on aivan liian pieni.. Mutta ilmeisesti täällä ei sitten juurikaan ilmene hoitoon liittyviä infektioita, sillä ei kukaan ainakaan vaikuta asiaan juurikaan kiinnitä asiaan sen suurempaa huomiota. Käsidesiannostelija löytyy jokaisesta huoneesta, käytävillä on muutama, hoitajien "kärreissä" on jokaisesssa käsidesipullo. Mutta siitä huolimatta se yleensä jää käyttämättä. Samoin kun käsien desinfektion oikeanlaisesta toteuttamisesta on ohjeet seinillä käsidesin vieressä.. Mutta toisaalta en ihmettele käsidesin käyttämättömyyttä, sillä käsidesi täällä ei ole mitään kaikista hellintä ainetta iholle. Itselläkin iho jonkun verran oireili kun yritti käsidesiä käyttää aina niin kun kuuluukin. Oli siis pakko välillä tyytyä pesemään useammin käsiä kuin mitä on suositus. Ja täällä käsidesi on niin jytyä tavaraa, että kun sitä on käyttäny niin parempi on pitää vähintään 10 minuuttia kädet kaukana suusta, muuten suussa maistuu ällöttävä käsidesi :D Mutta ei kai sen toisaalta kuulu maistuakkaan hyvältä, eikä sitä oo tarkotus käyttää sisäisesti :D

Kanylointiin käytettävät välineet

Toinen juttu mikä mua on täällä suuresti yllättäny on se, että kanyloinnissa käytetään hanskoja, mutta oikeestaan kaikki muu siinä suomalaiseen silmään meneekin aseptisesti väärin! :D Aika monesti kanyloidessa kuitenki etusormen kohdalle  hanskaan leikataan/repäistään reikä ja tunnustellaan paljaalla sormella laskimoa. Iho puhdistetaan alkoholipitoisella puhdistusaineeseen kostutetulla harsotaitoksella edestakaisin hangaten, mitä Suomessa ei onneksi tehdä tai mää en ainakaan oo nähny. Ja pistokohdan puhdistamisen jälkeen sitä saatetaan huolettomasti tunnustella paljain käsin ja sen jälkeen vasta kanyloida. Ja samalla neulalla uudestaan pistäminen minua suuresti ällistyttää, etenkin kanyloidessa. Ja tässä tiistaina näin kun piti ottaa valtimosta verinäyte ja ensimmäinen sairaanhoitaja ei siinä onnistunut niin toinen sairaanhoitaja otti paljain käsin saman neulan käteen, tunnusteli oikean kohdan ja pisti sillä samalla neulalla siihen valtimoon. Siinä vaiheessa minun teki kiljua ja juosta karkuun! Mää oon monta kertaa noilta hoitajilta yrittäny kysyä, että miksi he tekee näin. Mutta kunnollista vastausta en koskaan ole saanu. Yleensä selitys on ollu kiire, mutta välillä se tuntuu hiukan teennäiseltä..

haavan hoitoja tehdessä yleensä pidetään todella hyvin huoli siitä, että haavat puhdistetaan puhtaalta alueelta edeten likaiselle alueelle. Ja täällä käytetään usein värillistä puhdistusainetta, aivan vähä niin kun Suomessa käytetään leikkaussalissa värillistä puhdistusainetta leikkausalueen puhdistamiseen. Ja haavoja hoidettaessa joka ikinen hoitaja käyttää hanskoja kädessään!! :D

Ja täällä käytetään hanskoja myös hieman "kummallisissa" paikoissakin, kuten esimerkiksi verenpainetta mitatessa :D Mutta jokainen käyttää niitä sillon kun tuntuu hyvälle. Mutta välillä itsestäni tuntuu pahalle kun samoilla hanskoilla saatetaan hoitaa useampaa potilasta vaikka potilaat kaikki ovat omissa yhden hengen huoneissa vuodeosastoilla.

Eristyspotilaiden hoitaminen on melko hyvin hoidettu, vaikkakaan erityspotilaan hoitamiseen vaadittavat olosuhteet eivät täyty erillisine pukuhuoneineen. Suojavaatteiden käyttäminen erityspotilaiden hoitamisessa on huomioitu hyvin eikä kukaan huoneeseen mene ilman niitä. suojavaatteita. Ja useimmiten suojavaatteet pyritään riisumaan ennen huoneesta poistumista erillisiin roskiksiin.

Kynsilakan, rakennekynsien ja käsikorujen käyttäminen täällä on enemmän kuin yleisempää. Melkein jokaisella hoitajalla näkee erityisesti koruja käsissä, eikä se yleensä jää pelkkään sormukseen vaan on vaikka minkälaista rannekoruja killuttimineen. Eikä sitä ilmeisesti kukaan ole kieltänytkään kun se niin yleistä. Itseäni ainakin ahdistaisi käyttää käsissä koruja sillä tiedän miten paljon ne keräävät mikrobeja ja täten ovat epähygieenisiä.

Mut toki maassa eletään maan tavalla eikä ketään tästä voi käydä moralisoimaan. Sillä jokainen tekee juuri niin kun omatunto sanoo. Ja nämä on vaan mun omia huomioita enkä halua mitenkään yleistää että kaikki tekevät niin!!!

Eikä nyt sit tule enempää mieleen asioita mistä tahtoisin "valittaa" :D
Mutta näistäkin asioista huolimatta tämä vaihto on ollu tällä hetkellä mun maailman paras asia!! :) Ja ainaki tällä reissulla on oppinu huomioimaan aseptiikkaa omassa toiminnassaan! :D

<3 Terhi

On tullut aika sulkea ovi takanaan

Nyt on tullu se päivä kun tää 3 kuukauden vaihto tullu siihen pisteeseen, että työpäivät Xanitin sairaalassa on nyt taputeltu kasaan.. Ei olisi 3 kuukautta sitten uskonu, että minä joka niin kotia ja Suomea kovasti rakastaa alkaa itkemään viimeisenä päivänä hyvästien aikaan.

Sairaala aamuuoroon mennessä! :)

Tällä viikolla tään päivän lisäksi maanantaina olin auttelemassa avustavia hoitajia, kun heitä oli töissä molempina päivinä vaan kaksi kun normaalisti heitä on kolme. Eikä minua haitannut yhtään, että sairaanhoitajan hommien lisäksi pääsin tekemään myöskin ns. lähihoitajan hommia. Kuten vaihtamaan lakanoita vuoteisiin, avustamaan potilaita suihkussa ja mittaamaan potilaiden ruumiinlämmön aamulla. Minusta oli ihana jälleen päästä tekemään muutakin kuin vaan kanyloimaan ja ottamaan verinäytteitä .Ja kaikista parasta siinä jutussa oli se että pystyin auttamaan ihmisiä jotka oikesti minun apuani tarvitsi. Kyllä sen myöskin sai kuulla kuinka kiitollisia he ovat pienestäkin avusta, eik' kukaan näistä hoitajista enää katsonut nenän varttaan pitkin (vaikkei ne koskaan ole oikeasti niin tehneetkään, tuntu vaan alussa siltä)..

Olipas se kyllä hyvää! :)

Tänään viimeisenä työaamuna reippailla mielin kävelin töihin, eikä pimeyskään tuntunut juuri missään. Ja koko aamun tein hommia niin kun normaalistikin, eikä mistään olis huomannu että on viiminen päivä. Mutta kun olin valmistelemassa klo 12 lääkkeitä ja meidän opiskelijavastaava tuli käymään osastolle niin sillon jo aukes kyynelkanavat. Nää 2 kerroksen työntekijät olivat ostaneet minulle ison keksirasian, minkä tahtoivat antaa kiitoksena menneistä kuukausista. Opiskelijavastaava selitti minulle suomeksi, minkä takia he tämän takia tahtoivat minua muistaa, olen kuulemma ollut todella suurena apuna heille kaikille. Ja eihän siinä voinu olla muutamaa kyyneltä tirauttamatta sekä punastumatta kokonaisuudessaan. Kaikki hoitajista, lääkäreistä ja muista työntekijöistä jotka paikalla oli nauro vaan mulle :D Mutta ei täällä tunteiden näyttäminen ole niin kummallista, kun mitä Suomessa. Nimittäin täällä ihan rauhassa saa itkeä ja nauraa, eikä kukaan katso kummallisesti.

Reippaana töihin!

Tänään oli myös ihana töissä, kun sai todellista kiitosta myös potilailta. Osastolla oli ollut jo hiukan pidemmän aikaan eräs potilas puolisonsa kanssa ja parin päivän jälkeen tuntui kun heidät olisi tuntenut aina. Ja en ole oppinut vielä niin paljon espanjaa että olisin pystyny niin hyvin kommunikoimaan, vaan he puhuivat englantia :D Päivän aikana he halusivat ottaa kanssani kuvan ja laittoivat sen sitten minulle sähköpostilla, ihania muistoja! :) Tietenkään en voi vaitiolovelvollisuuden takia kuvaa tänne laittaa tai kertoa sen enempää, mutta olin oikein otettu heidän kiitosistaan! :) En osaa tätäkään tunnetta kääntää kunnolla sanoiksi, se tunne täytyy itse vaan kokea :) Tänään sairaalan kahvilassa käydessäkin, he jo tiesivät mitä minä haluan, tosin tällä kertaa poikkesin totutusta kaavasta, sillä tahdoin hiukan juhlia harjoittelun päättymistä :)

Tämä härveli se on tullu tutuksi tään 3 kk aikana!

Vuorosta lähtiessä sain monta halausta ja onnen toivotuksia tulevaisuuteen. Hymy huulilla sai lähteä, eikä tarvinnut yhtään olla huonolla mielellä lähtiessään! :)

En vieläkään osaa oikein kunnolla käsittää sitä, että tämä oli nyt oikeasti tässä. Tuntuu niin uskomattomalta mutta samalla niin haikealta! :/ Olen kyllä niin älyttömän kiitollinen näille ihanille ihmisille jotka ovat tästä 3 kuukauden vaihdosta tehneet maailman parhaan! <3 Toivottavasti tapaan heitä vielä! :) Suuri kiitos myös kaikille opiskelijatovereille ajasta jotka yhdessä ollaan täällä vietetty! <3 Vaikka en tällä reissulla ole oppinutkaan juuri mitään uutta sairaanhoitajan työstä, mutta itsestäni ja uudesta kulttuurista olen oppinut todella paljon! :)

Oikeasti voin kaikille edelleen suositella teille kaikille lähtemään vaihtoon, mikäli se vaan yhtään on mahdollista! Tällaista reissua kukaan tulisi koskaan harmittelemaan, saatikka vaihtamaan mihinkään jos se olisi mahdollista!
Ajattelin vielä tässä lähiaikoina palata hiukan ajassa taakse päin ja kertoilla työstä täällä Espanjalaisessa sairaalassa. Mutta kunhan nyt tässä ensin tästä suurimmasta hämmennyksestä selviän! :)

Kiitollinen kaikesta mitä on saanu! :)

Tältä reissulta tarttui myöskin käteen se, että muistetaan aina olla kiitollisia siitä mitä ollaan saatu, antaa kiitosta pienistäkin asioista sekä kehua muita! Tulevaisuudessa mikäli minulla itselläni sattuu olemaan opiskelijoita ohjattana, tahdon yrittää muistaa antaa heille kiitosta tekemästään työstä sekä antaa positiivista palautetta, vaikkei olisikaan tehnyt mitään suuria ihmeitä. Sillä positiivinen palaute ja kiitos auttaa jaksamaan ihan kaikkia! :)

Niin ja pakko on vielä kertoa tään aamun työmatkalta! :D Olin kävelemässä töihin musiikkia kuunnellen ja silmäkulmassa näin jonkun tulevan minua kohti. Pakko se oli vähä kiljasta kun joku elukka tuli minua päin haukkuen! :D Sitten tajusin lopulta et joku miespolonen oli tekemässä koiransa kanssa aamulenkkiä ja koira olikin irti. Mahto se mies kyllä saada kunnon naurut kun minä eto koiraa säikähin! :D Koko matkan työpaikalle asti mää naureskelin mielessäni mutta samalla jalat kyllä tärisi koko ajan! Eipähän tuota oo nyt mitään sattunukkaan koko aikana, joten pieni piristys työaamuun oli ihan paikallaan :D

Nyt mulla onkin edessä sitten joululoma! :) 3 päivää lomaa täällä ja sunnuntaina alkaakin sitte jo kotimatka :)
Niin ja se on muuten viikon päästä joulu aatonaatto ja mä oon jo sillon kotona, saunassakin kerennyt käydä jo monta kertaa, nukkua omassa sängyssä lämpimän uunin takana ja syyä ruisleipää ihan oikein päin! :D Että tiedoksi vaan sinne kotiin! :P

<3 Terhi

Circle of Life

https://www.youtube.com/watch?v=VrorqnV2cYY

Synnyt lapsi sä kun tähän maailmaan
Ja aurinko sua häikäisee
On nähtävää paljon elettävää
Aika tuo siihen ei riitäkään

Ja kun askel askeleelta
Enemmän löydät löydettävää
Aina aurinko maan meitä johdattaa
Vie mukanaan yhä vaeltaa

Se on tie elämän ja käyt kulkemaan
Läpi yön se vie ja toivon saat
Paikan jokainen polultansa löytää
Aina uuteen käy tie elämän

http://artists.letssingit.com/anneli-saaristo-lyrics-elaman-tie-circle-of-life-finnish-7f45cvl#axzz3u8HN7b2h

Jotenki tää biisi kuvaa vaan niin täydellisesti elämää ja tätä on tullu kuunneltua etenkin tämän reissun aikana kerran jos toisenkin. Mut ikinä tästä ei vaan saa tarpeekseen. Ja tämä jollainlailla on tuonu lohtua tähän yksinään olemiseen.
Ja jos tahtoo kuulla lisää näitä elämän suuria viisauksia niin laittakaapa pitkästä aikaa Leijonakuningas 1 tai 2 (ihan sama) pyörimään, sieltä niitä nimittäin saa! :)

<3 Terhi

P.s. 

Viikon ja 1 päivän päästä mä jo suunnilleen tähän aikaan oottelen lentokentällä kotimatkan alkamista!!!!! :)

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Nyt on tässä viime päivinä ruvennu miettimään tätä kulunutta 3 kuukautta ja ennen on tuntunu siltä et mä haluan täältä äkkiä pois, mut tänään kun monta tuntia jälleen yksin koneella ollessa ja opparia kirjottaessa alko tuntumaan pientä ahistusta rinnassa. Ja illalla kun läksin lenkille niin ulos astuessa mää tajusin sen että mullahan on täällä jälellä enää reilusti alle 2 viikkoa. Vaikka tasan tarkkaan olen koko tämän 3 kuukauden ajan laskemu jäljellä olevia päiviä. Siinä vaiheessa meinas päästä jälleen kerran itku, samoin kun rannassa aaltojen pauhua kuunnellessa. Vaikka mää täällä oon koko ajan suunnilleen valittanu sitä että haluan jo kotiin ja tää homma on ihan pyllystä. Mutta siitä huolimatta mä itseltä tiedostamattani olen koko reissun ajan nauttinu ja luonu ittelleni omaa arkea täysin vieraaseen maahan. Ja siksipä se ahdistaa ja hiukan nyt jo surettaakin, et mun pitää kohta luopua siitä elämästä minkä mä tänne oon rakentanu. Luovuttava on myös päivärytmistä mitä oon 3 kuukautta täällä eläny, säästä mistä oon nauttinu täysin siemauksin ja itsensä voittamisen tunteesta ulkomailla. Mä en vaan kerta kaikkia halua luopua noista asioista! Mutta vaihtoehtoja kun ei ole. Ja koskaan kun ei voi tietää mihin se maailma tulevaisuudessa kuljettaa.

Ja se kai kuuluu tähän pelin henkeen että alussa ahdistaa ja pelottaa olla täällä. Välissä nauttii ja ahistuu elämästä ulkomailla. Mutta lopussa se taas ahdistaa ja surettaa lähteä pois täältä. Vaikka kuinka sitä ajattelisi että Suomi on se paras paikka elää, asua ja opiskella...
Tätä lopun ahdistusta on vaikea sanoin edes kuvata. Voisi verrata sitä ehkä siihen kun sun täytyy hyvästellä joku ihminen etkä tiedä tapaatteko te koskaan enää..

Mutta nyt tämän loppu ajan aion nauttia elämästä täällä, tehdä asioita mistä nautin, kuunnella meren kohinaa, käydä lenkillä ilman suurta vaatekerrosta, nukkua kunnolla sekä valmistautua kotiin paluuseen..

Mitään en tämän kolmen kuukauden ajalta vahtaisi pois saatikka kadu päätöstä lähteä tänne. Vaikka harjoittelupaikassa ei ole hirveästi uutta päässyt oppimaankaan, mutta tämä on ollu suuri tutkimusretki eri toten omaan itseen. 3 kuukauden aikana olen oppinut tietämään ja tuntemaan itseäni entistä paremmin. Ja koen tämän yksin olemisen vieraassa maassa ja kulttuurissa kasvattaneen minua henkisesti todella paljon. Tämän jälkeen en pelkää yksin olemista tai sitä että kuinka selviän asioista. Voisipa melkein todeta, että tällaisesta pienestä ja arasta maalaistytöstä on kasvanut vahva, rohkea ja itseensä luottava nuori nainen!

Mikäli joku nyt harkitsee lähtevänsä ulkomaille vaihtoon tai muuten vain muuttoa ulkomaille niin suosittelen tarttumaan tilaisuuteen. Ja voin rehellisesti suositella teitä lähtemään yksin mikäli se on mahdollista. Se jos mikä antaa erilailla näkemystä, oppia, kokemusta ja rohkeutta! :) Jos minäkin selvisin niin miksi sinäkin et selviäisi?! Kaverin kanssakin toki reissuun voi lähteä, mutta tällainen reissu helposti voi koetella ystävyyttä. Ja täällä jos missä riiteleminen js välirikko tuntuu entistä pahemmalta. Tietenkin todellinen ystävyys kestää mitä vain! :)

Onnellisena voin viimein käydä nukkumaan! :)

Pitäkään huolta itsestänne ja haastakaa itsenne päivittäin kokeilemaan jotakin uutta. Sillä se avaa täysin uusia ovia elämään! :)

<3 Terhi

6.12.2015

Niin se vaan tämäkin vuosi on kerennyt vierähtää jo joulukuun alkuun ja itsenäisyyspäivään. Ei voi muuta kuin edelleenkin olla kiitollinen kaikille heille jotka tämän itsenäisyyden ovat meille mahdollistaneet!  Älkäämme koskaan menkö sitä itsenäisyyttä hukkaamaan!

Pakko fiilistellä kuvilla viime joulun alta! :)

https://www.youtube.com/watch?v=6YV0rgHhGn4
Tätä kappaletta en erinäisistä syistä ole pitkään pystynyt kuuntelemaan itkemättä, mutta koko ajan tämä kappale kulkee mukanani, nimittäin puhelimessa. Etenkin tällä reissulla tämän kuullessa koti-ikävä hiukan helpottaa ja ylpeys Suomesta kasvaa!

Täällä ulkomailla ollessa suomalaisuutta on aivan erilailla ruvennut arvostamaan enkä kertaakaan täällä ollessa ole hävennyt sanoa sitä että minä se muuten olen Suomesta kotoisin. Silloin kun täällä ulkomailla kuulee jonkun puhuvan suomea (täällä kuulee kyllä harva se päivä), on olo todella iloinen ja kotoisa. Vaikka Suomessa on tällä hetkellä ollut hiukan ongelmaa jos jonkinlaista, mutta minulla on vahva usko siitä että kyllä tästä vielä noustaan! :)
Hiukan harmittaa tänään (jälleen) olla täällä kaukana kotoa, sillä olisi niin ihana kotona viettää aikaa perheen kanssa, nauttia äitin tekemästä ruuasta ja illalla syventyä television ääreen katselemaan Linnan juhlia. Tänä vuonna kuitenkin joudun itsenäisyyspäivän viettämään yksin, katsellen Linnan juhlia Yle Areenan välityksellä kannettavan ruudulta sekä tekemään itte omat ruokani.. :D

Tämän laulun myötä toivotan kaikille teille ihanille Hyvää itsenäisyyspäivää! <3
Ollaan ylpeitä siitä mitä olemme!
https://www.youtube.com/watch?v=6YV0rgHhGn4

P.S Enää 14 aamuna minun tarvitsee herätä täällä!!!! :) 

<3 Terhi

Elämää sairaalassa espanjalaisittain osa 3

Niin se alkaa tämäkin harkka kääntyä loppusuoralleen. Enää muutamia työpäiviä jäljellä ja sit se olis tämäkin elämän vaihe takana.
Nyt aattelin kirjotella hiukan tarkemmin opiskelijana olosta Xanitin kansainvälisessä sairaalassa. Pahoittelen jos käytän välillä hiukan suorempaakin tekstiä!

Lasten ensiavun puolta

Aloitetaan nyt vaikka siitä ajasta ennen kun läksin tänne. Suhteellisen hyvissä ajoin ennen kesälomaa laitettiin Espanjaan tulemaan harjoittelupaikan varmistusmiseen tarkoitetut paperit, mutta eihän niitä sitten vaan meinannu kuulua takas. Lopulta sit vajaa kuukautta ennen aiottua lähtöpäivää sain varmistuksen siitä, että kyllä mulle täällä paikka on. Sähköpostin kautta muutaman kerran oltiin yhteydessä sairaalan opiskelijavastaavan kanssa, jopa ihan suomeksi. Sillä Xanitin sairaalan opiskelijavastaava puhuu suomea, vaikkekaan ihan täydellisesti mutta kuitenki. Kiitettävää sillä hän kuitenkin itse on espanjalainen (kaunis sellainen, niin kun melkeen kaikki naiset täällä :D)

6 sohvapaikkaa EA:ssa sekä...

21.9 ja 22.9 yritin saada opiskelijavastaavaa kiinni sähköpostilla kuitenkaan siinä onnistumatta. Lopulta 23.9 oli vaan pakko kävellä sairaalan infoon englanniksi sönköttämään, että mä oon täällä ja haluan nyt nähdä Leyren (opiskelijavastaata). Noin 2 tuntia mää siellä aulassa pelosta ja jännityksestä jäykkänä odottelin häntä. Loppujen lopuksi hän piti minulle n. puolen tunnin nopean esittelykierroksen sairaalassa ja sanoi että tule huomenna klo 8.00 töihin :D Samalla kertoi myös sen että opiskelijoille ei täällä ollenkaan ole nimettyjä ohjaajia, joka työvuoron alussa vaan hypätään jonkun mukaan. Suomessa kun on tottunut siihen että jokaiselle on yleensä nimetty 2 ohjaajaa, tuntui se aivan hullulta ja siltä että eihän täällä voi oppia mitään sillä tavalla.
Ja voitte vaan uskoa miten mää olin seuraavana aamulla ihan shokissa sairaalan pohjakerroksessa kun enhän minä enää muistanu että missä se hitsin pukuhuone on :D

...4 sänkypaikkaa

Aamulla me suomalaiset sairaanhoitajaopiskelijat alotettiin päviä erilaisilla kokoonpanoilla mittaamalla kaikilta potilailta verenpaine, pulssi ja happisaturaatio. Ihan pieniltä lapsilta ei tarvinnut meidän verenpainetta ottaa, sillä sopivaa mansettia ei ollut ja monella vauvalla oli jo jalkapöytään kiinnitetty anturi mikä mittaa lapsen pulssia ja saturaatiota. Eikä todellisia tuloksia kovinkaan usein olisi edes saatu sillä monet lapset alkoivat itkeä meidät nähdessään :D Yleensä tuolla verenpaineen mittaus -kierroksella meni n. tunti jos oli 2 opiskelijaa ottamassa niitä paineita. Sillä osastolla on "pahimmillaan" n. 40 potilasta. Ja alussa meni pelkkää mansetti asetellessa jo kauan.
Kierroksen jälkeen joko alettiin merkata verenpaineita koneelle "ohjaajan" tunnuksilla tai sitten lähdettiin mukaan jakamaan aamulääkkeitä. Päivän aikana pääsi tekemään ohjaajasta riippuen kaikkea verenpaineen mittaamisesta haavan hoidon kautta verisuonikanyylin laittamiseen. Välillä oli myös päiviä millon ei päässy tekemään juurikaan mitään, vaikka "ohjaajalle" olikin sanonut että minä voin ja tahdon tehdä asioita.
Sairaanhoitajien englannin taito yllätti minua melko paljon, sillä osa puhuu englantia oikeasti ihan älyttömän huonosti. Olisin voinut kuvitella kansainvälisessä sairaalassa sairaanhoitajien KAIKKIEN puhuvan edes niin hyvää englantia, että pystyy kommunikoimaan potilaiden kanssa jotka ei puhu espanjaa. Mutta tämä luulo olikin väärä.. Totta kai osa hoitajista osaa puhua englantia ihan todella hyvin :) Ja heidän kanssaan yhteistyön tekeminen olikin niin ihanaa, eikä heidän kanssaan jännittänyt puhua englantia lainkaan!
2. kerroksessa aika meni välillä melko hitaasti etenkin alussa. Parhaimmillaan meitä suomalaisia sh-opiskelijoita osastolla oli 3, joten tekemistä sillon ei ollut kovinkaan paljon. Viimeiset 2 viikkoa 8 viikosta meni nopeasti sillä silloin sairaanhoitajat jo laittoi tekemään asioita itsenäisesti. Eikä enää osannut jännittääkkään mitään, joten aikaakaan ei mennyt läheskään niin paljon :D

Kaikki tarvittava löytyy noista kaapeista.. Ei lukkoja ei mitään..

Ensiavun tarkkailuun siis siirryin 3 viikkoa sitten ja siellä on alusta lähtien päässy tekemään kaikkea. Ensimmäisenä päivänä kun olin tunnin istuskellu ja seuraillu muiden tekemistä niin mut laitettiin laimentamaan lääkkeitä, mittaamaan verenpaineita, laittamaan potilaita monitoriin, kanyloimaan ja ottamaan verinäytteitä potilailta. Eli tämä "toinen" harjoittelu alkoi erilailla kuin ensimmäinen. Toki asiaan vaikutttaa se, että olen maassa ja sairaalassa ollut jo 8 viikkoa eikä toimintatavat ole enää niin outoja. Luotto sairaanhoitajien ja minun välillä syntyi nopeasti, nimittäin jo eilen minulle vaan lueteltiin lääkkeet mitkä potilaille piti antaa. Tietenkin oman ja potilaiden turvallisuuden vuoksi halusin varmistaa lääkkeiden olevan oikeat ennen niiden antamista potilaalle. Mutta tuntuu kyllä hyvältä se, että minuun luotetaan ja annetaan tehdä asioita itse.

Elvytysvaunu tarkastetaan jokaisen kuukauden alussa..

Mutta ei kyllä mikään oo oikeesti harjoittelussa parempi kun se että sulle on nimetty 1 tai 2 ohjaavaa sairaanhoitajaa! Nimittäin oppimisen ja viihtymisen kannalta. Sinun ei tarvii joka päivä eri ihmiselle esitellä itseäsi ja kertoa sitä mitä osaat ja mitä et. Tuntuu paljon helpommalta kysyä asioita ihmiseltä johon on kerennyt jo hiukan paremmin tutustua, toki tässä työssä on osattava kysyä apua keneltä hyvänsä. Tälläisessa paikassa nimetty ohjaaja olisi tärkeä olla siitäkin syystä että opiskelijat sais ohjausta englanniksi. Paikallisilla opiskelijoilla kyllä on nimetty ohjaaja, mutta miksi ei voisi meilläkin olla. Eikä ketään edes täällä oo kiinnostanu, se mitä halutaan oppia. Saatikka se että millon tullaan seuraavan kerran töihin kun työpäivä lopetetaan.

Elvytysvaunun lääkkeet, hiukan tärähtäny kuva kyllä..

Suomalaisia potilaitahan sairaalassa on välillä useampiakin ja etenkin ensiavussa heitä pyöriin useampi päivässä. Ja ainakin minua on välillä käytetty tulkkina suomalaisten potilaiden kohdalla, mikäli he eivät itse englantia ymmärrä. Opiskelijoiden käyttäminen tulkkina kai virallisesti on laitonta, mutta ei oikein ole kehdannut kieltäytyäkään kääntämästä englannista suomeksi tai toisin päin. Sillä tiedän lääkäreillä ja tulkeilla olevan paljon hommaa. Enkä ole halunnut myöskään, että suomalaiset potilaat ovat täysin oman onnensa nojassa sairaalassa joka muutenkaan harvalle on mieleinen paikka.
Suomalaisten potilaiden kanssa työskennellessä olen rentoutunut aivan erilailla eikä minkään tekeminen ole enää jännittänyt ollenkaan. Kyllä mä varmaan jotain tuolla koulussa vajaan 3 vuoden aikana olen oppinutkin, vieraalla kielellä toimiminen tuo vaan lisää jännitystä asiaan.
Siskoni laittoin minulle ennen ensimmäistä harjoittelupäivää viestin kun valitin että jännitttää kamalasti, että "Muista et hoitotyö sinulla on hallussa vaikka kieli ei ihan luonnistuisikaan".. Ja nyt mä pikku hiljaa alan uskoa siihen, vaikka alussa olin ihan toista mieltä! :)

Ja tietenki ittehhän minä tään paikan valitsin, mutta kyllä mulla silti on oikeus asioista sanoa!
Rehellisesti sanoen en välttämättä suosittelisi tätä paikkaa muille kuin niille jotka osaa oikeesti espanjaa. Eikä välttämättä näin loppuvaiheen opinnoissa lähtis tänne, nimittäin ei täällä oo oppinu mitään uusia hoitotyöhön liittyviä juttuja. Toki itsestä ja erilaisista kulttuureista on oppinu ihan älyttömästi, mutta onko se pelkästään tään vaihdon tarkoitus?! Nyt mää en lainkaan oo tään koulun aikana saanu kokemusta lasten kanssa toimimisesta.. Mut ei se jossittelu enää tässä vaiheessa auta..


Mutta kyllä pikku hiljaa alkaa oikeasti tuntua hiukan haikealta, että enää 2 kokonaista viikkoa täällä. 3 kuukautta on kuitenkin pitkä aika täällä ja on omia juttuja luonu täällä tänä aikana. Vaikka ihana on kyllä palata Suomeen! <3 Ei juurikaan ole nyt mitään joulufiilistä, vaikka joka päivä yritän joululauluja kuunnella sekä kattoa Youtubesta Tonttu Toljanterin joulukalenteria. Ehkä se joulumieli tulee kunhan saa jalat turvallisesti Suomen maaperälle ja pääsee kotiin, rakkaan perheen luokse.
Pari päivää sitten löysin Youtubesta mulle täysin sopivan biisin :) https://www.youtube.com/watch?v=6p-n4c7afzM , ihan kun mun ajatuksista kirjotettu! Pakko kuunnella joka päivä ja tsempata tämän avulla itsensä.

Tästä kyl tais tulla semmone sekamelska koko kirjotuksesta mut parempaankaan en nyt pysty :D
Seuraavan kerran kun mää jaksan tänne kirjotella sairaalaan liittyvistä jutuista, liittyy varmasti aina niin ihanaan aiheeseen kun aseptiikka.. Ja siitä muuten riittää kerrottavaa!! :D

<3 Terhi

Pohjos-Karjalan tyttäret Lontoossa

Big Ben

Niin se vaan tuli käytyä nopeella (4 päivän reissulla) Lontoossa! :) Enpä olis kyllä osannu vaikka vuosi sitten ajatella, että mää oon kohta asunu ulkomailla 3 kuukautta ja käyny sillä samasella reissulla Lontoossa.. Hullua..

Perjantaina klo 16.25 meidän lento Malagasta lähti kohti Standstedin kenttää ja Lontoota. Koko lennon ajan mielessä pyöri viime aikoina tapahtuneet kauheudet maailmalla ja siinä sivussa pieni pelkokin siitä, että mitäpä jos tämä ei päätykkään hyvin. Mutta edelleenkään pelolle ei saa antaa valtaa jos meinaa haluta nauttia tästä elämästä! :) Lentokoneeseen mennessä hiukan jännitti se, että minkähänlaiset sattuu tuossa Ryanairin koneessa olevan penkkien välit :D Kun ei meinaa nämä koivet ihan mahtua pienimpään väliin :D Enkä ollu kehannu maksaa etukäteen siitä että olisin varannu tietyn istumapaikan. Mutta ilokseni sain huomata sen, että sattumalta mun paikka oli hätäuloskäynnin kohdalla ikkunan vieressä. Eli tilaa oli ihan riittävän paljon. Niin muuten ja Malagan kentällä jouduttiin 2 kertaa passin tarkastukseen, ilmeisesti johtuen siitä että ollaan menossa Iso-Britaniaan. Ei kaikille lennoille mennessä ole kahta passin tarkastusta. Tai niitä passin tarkastuksia olis ollu 3 jos ei olis etukäteen tehty lähtöselvitystä puhelimeen ladattavan Ryanairin oman sovelluksen kautta. Meille ensimmäinen passin tarkastus oli portille mennessä (tätä ei ole siis kaikilla!) ja toinen oli sillon kun oltiin astumassa portilta koneeseen.

Olisin halunnu mennä Tylypahkaan..!

Lontooseen päästiin lopulla hiukan etuajassa vaikka Malagasta päästiin lähtemään aavistuksen myöhässä. Ilmeisesti lentokapteeni on ajanu välillä ylinopeutta tai lentoajassa oli väljyyttä :D Standstedin-kentällä oli jo ihan pimeä (tosin kello oli jo yli 18 illalla paikallista aikaa, eli -2 tuntia vähemmän kuin Suomessa) ja jouduttiin siltä portilta siirtymään jollakin lentokentän omalla "metrolla" siihen rakennukseen mistä lopulta päästiin ulos. Ja jälleen edessä oli passin tarkastus, tällä kertaa skannerilla. Joka kai vertas kasvoja passin kuvaan, hiukan jännitti että tunnistaakohan se minua :D Mutta onneksi taisi samanlainen kuva löytyä omasta päästä ja passista. Passin tarkastuksen jälkeen vaihdettiin euroja punniksi ja selviteltiin sitä että miten koko hiivatin rakennuksesta tai matkustajien alueelta pääsee ulos. Nimittäin siellä ei ollu edes kunnollisia opasteita mitä seurata.

Hyde Park

Hyde Parkin Winter Wonderland

Loppujen lopuksi päästiin lentokentältä ulos ja vastassa oli kylmyys, tuuli ja tihkusade. Meinattiin paleltua siihen paikkaan, vaikka päällä olikin toppatakit. Ilmeisesti sitä on ihan hyvin tottunu tohon 20 asteen lämpöön :D Lentokentältä siirryttiin bussilla Kings Crossin asemalle. Kings Crossilla hommattiin paikalliseen metroon Oysters-kortit mihin ladattiin matkoja 15 punnalla. Ja tässä vaiheessa oli jo kerennyt huomata sen, että britit ovat todella ihania ja ystävällisiä ihmisiä! :) Tulevat helposti kysymään että tarvitsetteko apua ja auttavat mukisematta englanniksi. Toisin kuin Espanjassa, missä ihmiset ei suostu puhumaan turisteille juurikaan englantia! :/

Turisti-selfie..

Kings Crossilta siirryttiin metrolla Swiss Cottege -metroasemalle (metrokarttoihin merkatulla harmaalla Jubilee-nimisellä linjalla), joka sijaitsi lähellä meidän hostellia, Palmers Lodgea. http://palmerslodges.com/swisscottage/hostel/ Hostellillekkaan tuskin olis läydetty jos joku hyvin englantia puhuva porukka ei olis tullu meitä neuvomaan :D Lopulta hostellilla paljastui karu totuus siitä majoituksesta :D Vaikka enne reissua 28 hengen sekahuone kuulosti hyvältä idealta mutta todellisuus oli vähän muuta. Melko rauhallista siellä huoneessa kuitenkin oli, mutta ikkunoista kävi melkonen veto, kerrossängyt oli niin matalia että sain haaveilla vaan suorana istumisesta sekä epärehellisten ihmisten sattuessa samaan huoneeseen elämä on melko inhottavaa. Tosin eihän me hostellilla oltu muuta kun vaan yöt :D Muuten kaikki tavarat säilyä koskemattomana ja homma luisti kun rasvattu mutta viimesenä aamuna yksi meidän huoneessa oleva tyttö varasti multa 20 puntaa ja kaverilta 20 euroa lompakoista. Olihan se toki tyhmää jättää rahat huoneeseen vahtimatta, mutta aamulla klo 3.00 ei käyny mielessä ettei kannata lähteä vessaan molempien yhtä aikaa ja jättää tavaroita vahtimatta.. Hostellin henkilökunnalle asiasta sanottiin lähtiessä, mutta eipähän sille asialle osaa enää mitään.

Osa Buckinghamin palatsia

Kuningattaren alainen :D

Hostellia voin suositella jos haluaa majoituksen edullisesti eikä aio viettää hostellissa enemmän aikaa kun yöt vaan :D

Niin ihanan sympaattiset bussit! :)

London Eye

Oxford Streetin jouluvalot

Lontoossa kerettiin nähdä ja tehdä vaikka sun mitä viikonlopun aikana. Perjantai iltana jo metrolla huristeltiin Big Benin luo ja siitä lähdettiin kävelemään Thames joen vartta. London Eyekin nähtiin kun se sattuu sijaitsemaan melko liki Big Beniä. Lauantaina käytiin mm. Hyde Parkissa missä sattui nyt just olemaan jotku joulumarkkinat tms. Siellä oli huvipuisto laitteita, paljon ruokakojuja sekä erilaisia pieniä myyntikojuja. Selvästi siellä on keski-eurooppalainen meininki. Paljon saksalais-, belgialais- sekä mm sveitsiläiskojuja, lähinnä ruokaan tai olueen liittyviä :D Hyde parkista siirryttiin kävellen Buckinghamin Palatsin lähettyville. Valitettavasti tällä kertaa ei satuttu tapaamaan lainkaan kuningatar Elisabethiä tai mitään muutakaan hienoa. Olihan se toki hieno rakennus ulkoa päin! :) Ehdottomasti kannattaa käydä jos sattuu Lontoossa vierailemaan. Kesällä on ilmeisesti mahdollisuus päästä katsomaan vartioiden vaihtoa sekä vierailemaan palatsissa myös sisällä kun kuningatar ei ole itse paikalla.

Notting Hillin taloja, jotka kaikki oli eri värisiä :)

Oxford Street, Piccadilly Circus, Trafalgar Square, Camden Town, Notting Hill sekä Tower Bridge tuli nähtyä. Lie jo joku paikka unohtunut mainitakkin tässä :D Lontoossa oli ihan mielettömän hienot jouluvalot, joten etenkin hämärässä ja pimeässä Lontoo tällä hetkellä on kaikista eniten edukseen! :) Kings Crossilla meidän oli pakko etsiä Harry Potterista tuttu Platform 9 3/4 (eli juna-aseman salainen laituri Tylypahkaan menevien oppilaiden laitureiden 9 ja 10 laiturin välisen seinän takana. Mutta suuri pettymys oli se, että laituri 9 3/4 olikin vaan tavallisessa seinässä, eikä lähelläkään laituri aluetta! Ja Potterin valkoinen pöllä Hedvig:n oli melko eloton :D Tuolle "Harryn" kärrille oli ainakin puolen tunnin jonot, sillä kaikki turistit halus käydä siinä ottamassa kuvia :D Lontoon ihanuutta lisäsivät myös Lontoon historiasta jätetyt osat kuten esimerkiksi punaiset kaksi kerroksiset bussit, Sydämen asialla -sarjan taksia muistuttavat taksit sekä ihanat punaiset puhelinkopit.

Sairaalan ikkunasta hyvät maisemat!

Lontoon katujen varsilla oli paljon erilaisia kahviloita ja leipomoita. Melkeen jokaisen kulman takaa tuli vastaan Pret A Manger -ketjun kahvila tai Starbucks -ketjun kahvila. Molempien ketjujen kahvilaa tuli testattua ja hyväksi todettua! :) Eli suosittelen käymään niissä mikäli mahdollista on! :) Mun lemppari Starbucks-kahvilassa oli Vanilja kaakao, joka lämmitti kovasti kylmissään olevan matkaajan mieltä ja kehoa.

Hintataso Iso-Britaniassa tunnetusti on hiukan korkeampi kuin esimerksi Espanjassa, mutta suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa. Etenkin ruoan osalta Britit ja Suomi keikkuu samoilla linjoilla. Tietenkin Lontoossa asioista saa maksaa itsensä kipeeksi, mutta kun hiukan osaa ja haluaa hintoja vertailla niin halvemmalla sielläkin pystyy olemaan. Ruokailemaan ei välttämättä kannata mennä ihan Oxford Streetin tai muiden turistipaikkojen läheisyyteeen, jos ei halua maksaa itseään ihan kipeäksi :D

Tower Bridge

Viime aikojen hirmuteot näkyivät selvästi myös Lontoon kaduilla, sillä poliisi oli todella näkyvässä osassa melkeen kaikkia paikkoja missä oli paljon ihmisiä. On todella hyvä, että valtiot ovat ottaneet viime aikaiset teot huomioon lisäämällä poliisin näkyvyyttä. Hiukan karmivalta tosin tuntui se kun osa poliiseista oli liikkeellä rynnäkkökivääri valmius asemissa käsissä. Hiukan poliisit yrittivät lieventää karua kuvaa itsestään hymyilemällä ja puhumalla ihmisille. En vaan oo kertaakaan täällä Espanjassa nähny poliisin puhuvan tavalliselle ihmiselle kuin virkatehtäviensä yhteydessä. Ja jos tää mun huippu matkakumppani ei olis sanonu mulle et ne on täällä vaan varmuuden vuoksi, niin mää olisin ollu ihan paniikissa! :D

Standstedin kentän turvatarkastus aula..

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä mieli, vaikkakin maanantai aamu alkoikin melko huonosti. Ja hyväksi todettiin, että Standstedin kentälle on hyvä mennä ihan hyvissä ajoin ennen lähtöä (myöskin aamulla), sillä jälleen edessä on useampi passin tarkastus ja jonot turvatarkastukseen on pitkät. Vaikka me kuviteltiin ettei varmasti siellä ole ketään muita kun me :D Ja turvatarkastus pisteitä oli kuitenki muistaakseni 18. Sekä matka omalle lähtöportille saattaa olla pitkäkin, matkustajien alueelta olevien kauppojen luota osalle porteista on n. 10 minuutin kävelymatka.

Hämmästyneet turistit! :)

Lentomatka Ryanairin koneella ei tällä kertaa ollut niin maittava kun Lontooseen mennessä. Nimittäin polvet oli liki kiinni edellisen penkin selkänojaa. Sekä oma selkänoja loppu kesken matkan, joten jos yritti nukkua niin pää rotkotti aina johonkin ilman suuntaan, niskat vaan sai kipeeksi. Niskatyyny olis ollu NIIN kova sana sille matkalle etenkin :D Aavistuksen meinas pientä paniikkia aiheuttaa se, että oltiin Malagan päässä välillä puiden latvojen tasolla ja sit otettiinkin taas ilmaa alle lisää ja siirryttiin meren päälle. Ja lentokapteeni kehtas vielä kuuluttaa että "yritämme laskeutua mahdollisimman pian sillä äsken se ei ollut turvallista".. :/ Toivottiin vaan kovasti että saadaan lopulta jalat turvallisesti maahan. Malagaan kun lopulta päästiin takas niin ulkona iski vastaan ihana lämpöaalto. Ei tarvinnu enää toppatakkia! :D

Ei voi muuta kuin hymyillä tuolla reissulla! :)

Pakko oli ottaa auringossa parvekkeella päiväunet, kun asunnolle pääsi :)
Lämmöstä huolimatta fiilis on sellainen, että haluisi jo täältä kotiin! Mutta onneksi enää alle 20 päivää täällä ja sitten pääsee viimein takaisin kotiin omien rakkaiden luo sekä syömään ruisleipää! :)


Jäljellä enää muutamia työpäiviä. Vaikka välillä tuntui, että minulle ei koskaan tule ikävä tuota sairaalaa saatikka 2. kerrosta. Mutta tänään kun kävin hakemassa yhden kolleega opiskelijan syömään 2. kerroksesta niin ikävä yllätti sinne. Pari näistä 2. kerroksen hoitajista kertoi kaipaavansa minua ja kyselivät, että milloin menen takaisin.. :) Ei sitä ilmeisesti ole täällä tehnyt kuitenkaan kaikkea väärin kun on jäänyt positiivisena asiana heidän mieleen. Tai sit ne muistaa vaa nimen ja et se on se pitkääkin pidempi :D
Ja viimein tänään oli kunnolla tekemistä päivystyksen tarkkailussa, sillä klo 10 alkaen koko 10 paikkainen tarkkailuosasto oli jo 2 paikkaa vaille täynnä :D Yleensä tuolla aamut on hyvin hyvin hiljaisia. Ja minulle jo sanottiin tänään että käyppäs kahtomassa tuon potilaan suonet ja kanyloi se. Minä tyttöhän tein työtä käskettyä, eikä yksikään kanylointi menny suonen viereen. Siinä vaiheessa kun kanyloitavana oli jo 5 potilas niin eräs hoitajista sano mulle, että "You are machine". Selvensi sen vielä tarkoittavan "You are best" :)
Vaikka tiedän, että nämä samat asiat sanotaan varmasti kaikille hoitajaopiskelijoilla niin silti se tuntui kivalle! :)

Kotona Nalle Puh odottaa jo kovasti joulua! <3

Sunnuntaina olisikin edessä jo Itsenäisyyspäivä, enkä mää pääse kotiin sillon. Onneksi Yle Areenan kautta pystyn täältä käsin katsomaan Linnan juhlat. Täytyy vielä tähän loppuun todeta, että Hyvää matkaa viimeiselle matkallesi Hannes Hyvönen. Jäit meidän ihmisten sydämiin viime vuotisten Linnan juhlien jälkeen, sinun viisauksia kuunnellessa/lukiessa elämän osaa ottaa paljon rennommin! :) 103 vuotta on todella kunnioitettava ikä! :)


<3 Terhi