Kun se viimeinkin alkaa tuntua kivalta

Eilen viimein koin ensimmäisen kerran täällä ollessani että minähän viihdyn täällä ja oikeestaan elämä on kivaa! :) Viime viikonlopun siis taistelin äärettömän koti-ikävän kanssa ja itkin vaan iltaisin sitä että miksi mää lähdin tänne. Mutta toistaiseksi tällä viikolla se tunne on ollut poissa.
Eilen kävin toisen kerran mun uudella "kotisalilla" tunnin reenaamassa jalkoja jonka jälkeen menin vielä pilatekseen. Ja vitsit mää olin illalla niin täynnä virtaa ja hyvää oloa että en uskonu sitä itsekkään todeksi :D Ilmeisesti siihen mun viihtymiseen tarvitaan vaan liikuntaa ja lisää liikuntaa! :D Työmatka (n 1,2 km ylämäkeä) tulee kuljettua joka päivä jalkaisin ja salille oon päässy nyt kulkemaan pyörällä kun tässä asunnossa on käytettävissä 2 pyörää. Ihme on siis jos ei vajaan 3 kuukauden päästä ole pikein hyvässä kunnossa :D

Viikonloppu tuli vietettyä lähes kokonaan erään mahtavan minua hiukan vanhemman neitokaisen kanssa. Lauantaina oltiin vaan ihan Fuengirolassa, käytiin jätskillä, syömässä paellaa mulle ekaa kertaa ja jälkiruuaksi vielä churroja ja s"suklaamössöä" :D Ja yllätykseksi mää tykkäsin paellasta vaikka alkuun se tuntui suunnilleen maailman kuvottavimmalta ruualta simpukoiden sun muiden takia :D Ja no, kyllähän ne rasvassa keitetyt churrot oli hyviä, mutta ei niitä kyllä 2 enempää syö saatikka usein :D Ja ton jälkeen oli pakko päästä kuluttamaan turhia kaloreita salille.

Herkullista, eikö totta!? ;)

Sunnuntaina me lähettiin käymään Mijaksessa ja kyllähän se hieno paikka oli! :) Mutta kyllä siellä ruoka oli vaan Suomen hinnoissa mutta syötävä kun vaan välillä on :D Mijaksen kylässä oli hätkätaisteluareena ja tään Satun kans mietittiin et käydään ehkä joskus kattomassa jotain härkätaistelua jos liput ei oo kauheen kalliit :D Mut kyllä mää luulen et se on semmonen mikä kannattaa käydä kokeilemassa :D Tai sit ei! :D

Kaikki talot siellä oli valkosia, ja kyllähän se hienolta näyttää! :)

Nuita aasitaksi-parkoja kävi vähä sääliksi kun ne tuolla helteen keskellä joutuu ihmisiä perässään vetämään. Mutta onneksi on edes pientä katosta pään päällä

Oli se vaan jälleen kerran niin hyvää! :D

Maanantaina käytiin tutustumassa Satun ja parin muun suomalaisen kans Miramarin kauppakeskukseen joka on aavistuksen eri kokoluokkaa kun Joensuun IsoMyy tms :D Se voi kyllä olla shoppailijan paratiisi! :D Mut aikaa ei tuollon liikaa ollu niin lauantaina asttelin lähtee käymään siellä ihan yksin ajan kans :)

Harkassa ei juuri edelleenkään ole muutosta tapahtunu mihinkään suuntaan, mutta nyt kun on jo päässy hiukan perille siitä aamuvuoron rytmistä niin voi jo jopa hengittää rauhassa siellä :D Muutamia suomalaisiakin potilaita siellä on ollu hoidettavana ja ai miten ihana on ollu puhua heidän kanssaan Suomea. Edelleenkin mää jaksan vaan ihmetellä sitä kuinka kaikki tuolla on niin iloisia ja ystävällisiä toisilleen. Ja kaikki siellä voi huoletta tervehtiä ilman että saat hullun-leimaa otsaasi.

Tänään klo 7.56

Toivottavasti saisin tällä viikolla sen mun koneen takaisin, sillä on pitkä (4 päivän) vkl edessä ja sillon voisi uhrata aikaansa vaikka koulutehtävillekkin.

Mut kohta taas salille reenaamaan yläkroppa ja klo 18 alkaakin zumba tunti jota aion käyä testaamassa :)

<3 Terhi