6.1.2016

Ei auta jäädä hankeen makaamaan..

Niin se vaan on taas vaihteeksi vuosi vaihtunut ja ollaan hyvää matkaa menty jo vuotta 2016. Viime vuoteen mahtu ihan älyttömän paljon uusia ja jänniä juttuja enkä olis vuosi sitten uskonu, että minä se vaan lähen tästä noin vaan hullun päähänpiston seurauksesta ulkomaille. Mutta näköjään kaikkia "mielenoikkuja" ei voi milläänlailla ennustaa etukäteen :D Mutta mä en kadu yhtään sitä että mä läksin ulkomaille yksin 3 kuukaudeksi, vaikkakin välillä olikin elämä siellä melkoisen vaikeata ja ahdistavaa. Mutta kaikesta selviää ja äitin hokema lausahdus "Asioilla on tapana järjestyä" pitää edelleen hyvin paikkansa! :) Ja tähän aion uskoa myöskin tänä vuonna. Juurikaan muita mieleenpainuneita asioita ei ulkomaan seikkailun lisäksi ole, ainoastaan lähinnä niitä negatiivisia ja vaikeita. Mutta niitä en tahdo enää muistella ja niillä mieltäni uudestaan pahoittaa!

Tältä vuodelta odotan melkoisen paljon, niin kun kaikilta muiltakin vuosilta olen aina odottanut! :D Toivottavasti edes osa näistä odotuksista ja haaveista käy toteen tämän vuoden aikana.. Tänä vuonna olisi tarkoitus juhlia maailman parhaan äidin 5kymppisiä, eikä niihin olekkaan enää aikaa kuin vähäsen :) Muita tulevaisuuden suunnitelmia onkin sitten valmistua jo toiseen ammattiin (mikäli saan opinnäytetyön tehtyä, on meinaa jäänny ton Espanjan reissun takia roikkumaan), juhlia hiukan niitä rakkaimpia ihmisiä (siitä ei nyt kuitenkaan sen enempää, meinaa vaan olla paras mahdollinen kesä tiedossa! ;)) sekä toivottavasti töitä siinä minulle parhaassa mahdollisessa ammatissa! :)
Toki ennen valmistumista pääsen kokeilemaan itselleni vielä täysin tuntematonta mutta sitäkin mielenkiintoisempaa osa-aluetta sairaanhoitajan työkentällä, nimittäin sairaanhoitajana toimimista ambulanssissa. Jo lähihoitajakoulu ajoista lähtien olen haaveillu siitä, että pääsisin kokeilemaan työtä ambulanssissa ja nyt se viimein toteutuu. Todellisuus on taatusti tarua ihmeellisempää mutta saa nähdä millaiset omat tuntemukset ovat 10 viikon harjoittelun jälkeen. Kaikesta huolimatta haaveena tulevaisuudessa olisi päästä opiskelemaan kätilöksi ja päästä tekemään sitä työtä, ja sen aion vielä toteuttaa! ;)
Toki tämän kuluvan vuoden aikana olisi kiva löytää se rakkaus jonkin kulman takaa tai kiven alta, mutta väkisinhän se ei mistään tule. Se siis tulee vastaan silloin kun sitä vähiten osaa odottaa! :)

Uusi sykemittari joka tietää musta jo vaikka ja mitä! :D
Tähän uuteen vuoteen aion sisällyttää myöskin paljon omasta itsestä huolehtimista terveellisten elämäntapojen myötä. Liikuntaa aion jatkaa taas kuntosalilla käymisen, lenkkeilyn sekä erilaisten muiden liikuntamuotojen myötä. Pilatesta aion täälläkin jatkaa mikäli löydän hyvän paikan missä sitä järjestetään, sillä se on kehohuollollisesti mahtavaa liikuntaa! :) Nyt on siis aika satsata omaan terveyteen ja tulevaisuuten aivan täysillä, kun ei nyt ole mitään miehiäkään sotkemassa liikunta harrastuksia! ;) Tällä hetkellä liikuntaa on joutunut hiukan karsimaan tämän edelleen jatkuvan flunssan takia, mutta kyllä täältä vielä noustaan! :D Ostin itselleni yhdistetyn vuoden 2014 joulu-, vuoden 2015 synttäri- ja vuoden 2015 joululahjan Juuan Elmosportista, Polarin uuden sykemittarin. Ranteessa tästä hetkestä lähtien kulkee mukana Polar M400, jossa on sisäänrakennettu GPS-mittari sekä samalla aktiivisuusmittari. Hintahan toki oli ihan "kiva" mutta välillä joutuu tekemään erilaisia investointeja hyvinvoinnin eteen :D

Vuoteen aion sisällyttää myöskin käsitöitä, nyt on jo uusia kankaita juuri peseytymässä ja eilen tuli Eurokankaasta hommattua ihan oikeata kaavapaperia. Alkoi ruveta hermoa kiristämään se A4-kokoisista papereista kaavapaperin tekeminen teipillä yhdistelemällä :D Ompelukone jo kovasti odottelee sitä hetken millon pääsee tosi toimiin :) Ja olisikohan tänä vuonna hyvä hetki viimeistellä kaikki meneillään olevat ja kesken jääneet käsityöt?!?!!? :D

Ja tähän loppuun on pakko vielä vähän ylistää eilistä Nuorten leijonien MM-kisoista hankkimaa kultamitalia! :) Vaikka alussa aina oon niin kaikkee tuommosta jääkiekko-huumaa vastaan, mutta niin se vaan oli alistuttava ja katottava eilinen finaali. Eikä harmita yhtään se, että katsoin sillä lopputuloshan oli oikein mainio!! :) Ei voi kun hattua nostaa näille nuorille jätkille jotka vaan kävi voittamassa tuosta noin vaan maailmanmestaruuden! :) Ei todellakaan taas hävetä olla suomalainen! :)
Näköjään seuralla on paljon merkitystä siihen että kuinka hyvin mä jaksan kattoa jääkiekkoa, sillä jos mukana on liian innokkaita "selostajia" niin sillon loppuu minun mielenkiinto ja hermo! :D Anteeksi vaan kaikki! :D

Mutta nyt sykemittari kertoo että on aika lähteä liikkeelle, vaikka ulkona onkin -23,1 astetta pakkasta aion silti vetää kaikki kaapista löytyvät vaatteet päälle ja lähteä ulkoilemaan! :)
Ja kyllä nyt näillä näkymin on aikomuksissa jatkaa tätä blogin pitämistä, katsotaan nyt miten pitkään mutta tulevaisuus näyttää! :)

JA IHANAA UUTTA VUOTTA!! <3

<3 Terhi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti