Voihan puhvelinkarvahansikas sentään!

Eilen illalla taas ikävä Espanjaan iski ihan toden teolla! Ja siihen on osittain ihan syitäkin :D Ja yksi näistä suurimmista syistä on tämä jo tovin jatkunut järjenkin jäädyttävä pakkanen. Vaikka mä talvesta todella paljon tykkäänkin enkä ole taatusti ensimmäinen joka pakkasesta valittaa, mutta tämä on siitä huolimatta jotakin ihan liikaa.. Jonkunlainen järki se on oltava kerjätessäkin! :D Tännäänki aamulla oli mittarissa se -30 astetta pakkasta ja ei se auttanu kun lähteä taapertamaan kohti koulua. Mutta kyllä tuossakin pakkasessa tarkenee ulkoilla kun on vaan tarpeeksi vaatetta päällä. Kouluun mennessä vaatekerroksia oli vaan 3 ja lenkille yleensä on laitettava se 4, sillä tällä pakkasella ei meinaa kroppa edes lämmitä kunnolla. Tyytyväinen olen kyllä ollu siihen, et pakkasista huolimatta oon käyny lenkillä joka päivä! :)

Ja toinen Espanja-ikävää lisäävä tekijä täällä on ihmisten käytös. Espanjassa kun tottu siihen ihmisetn lupsakkuuteen, iloisuuteen ja auttavaisuuteen.. Eilen pääsin taas toteamaan sen, että täällä asiat on hiukan toisin, nimittäin bussimatkalla Jyväskylästä Joensuuhun. Se ainoa bussi mikä Jyväskylästä sunnuntaina Joensuuhun tulee oli melko täynnä ihmisiä, mutta osa istuu yksin ja laukku on mukavasti nostettu siihen viereiselle paikalle, ettei nyt varmasti kukaan pääse siihen istumaan. Ja vaikka nähdään se, että bussi on melko täynnä ja joku ettii paikkaa nin siitä huolimatta ei tapahdu mitään. Toki se laukku siitä siirtyy omistajansa syliin kun osaa oikealla tavalla polvillaan rukoilla vieressä että voisinkohan minä mahdollisesti tähän istua kun muualla on täyttä. Enkä voi nytkään väittää kaikkien kanssa matkustajien toimivan näin, mutta osa valitettavasti yrittää suojella hyvin omaa reviiriään. Espanjassa oli niin ihana kun yleensä busseissa istuttiin ikkunan puoleiselle paikalle ja laukku tms otettiin syliin, niin että siihen viereen mahtuu joku istumaan. Jos nyt tästä voi sitten joku oppia jotain niin voitaisko me yrittää ees olla hiukan armollisempia toisillemme ja antaa mahdollisuuden päästä istumaan esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa. Ja musta on ihan kohteliasta tarjota omaa paikkaansa täydessä bussissa iäkkäämmälle ihmiselle silläkin uhalla, että itse joutuisi seisomaan. Mutta tämäkin tuntuu nykypäivänä olevan joillekkin ihmisille ylitsepääsemätön asia jota ei voi missään nimessä tehdä. Itse ainakin pyrin noudattamaan kumpaakin neuvoa aina. Mutta eipä siitä sen enempään. Joka päivä voi oppia uutta..

Viikonloppu oli ihan mahtava ja paras! <3 Vaikka sisko joutuikin jäämään kotiin flunssan kourissa.. Todellisen ystävän tunnistaa siitä, että hänenkin/heidänkin kotonaan tunnet olevasi aivan kuin kotona ja heille pystyy puhumaan ihan mistä vain. Kiitos viikonlopun seuralaisille! <3

Tänään vihdoin ja viimein alkoi viimeinen lukukausi tuossa koulussa ja musta tuntuu että stressitaso pomppas ihan hurjasti ylöspäin. Meinaa opinnäytetyö laittaa stressaamaan. Onneksi tällä lukukaudella on tiedossa paljon mielenkiintoista juttuja ja tään koulun huipentava syventävä harkka ambulanssissa :) Ei jaksa odotttaa!!!! :D

<3 Terhi

Arkeen paluu

Ihanaa kun viimeinki on päässy taas palamaan arkeen ja saanu jottai tekemistä. Viimeset 4 kuukautta kun on ollu vaan silleen vailla huolen häivää :D Tokikaan näiden kaikkien kuukausien jälkeen herääminen aamulla oli hiuuuuukan vaikeeta, vaikka heräsin vasta yheksältä :D

Mutta kymmeneltä olin jo kiltisti koululla opinnäytetyön ohjaajan luona kuuntelemassa tuomiota tämän hetkistä työstä.. Mutta en mää saanukkaan haukkuja, vaikka aattelin niitä saavani kun en oo sitä tehny kunnolla pitkään aikaan :D Olin mää kuitenki onnistunu nyt tekemään sen koulutuksen ja saanu opparia tehtyä etteen päin muutenki. Ennää ei olis kauheesti tekemistä mutta nyt on melko suuri motivaatiomonttu tässä kohassa! :D

Mutta olipa kyllä ihana päästä pitkän tauon jälkeen takasi kouluun ja nähä vähä tuttuja naamoja. Virallisesti meillä alkaa koulu vasta 18. päivä mutta mää oon vaan niin tunnollinen opiskelija! ;) Ja kauheeta, toukokuun lopulla mulla pitäis olla jo sairaanhoitajan paperit kourassa enkä ossaa oikeestaan yhtään mitään!?!??! :O

Edelleen täällä vaivaa ihan älyttömät pakkaset, mutta onneksi kun vetää paljon vaatetta päälle niin tarkenee ihan joten kuten :D Nyt mä kaipaan sitä että saaa vetää shortsit jalkaan, topin päälle ja ei kun baanalle..

Tulevaa viikonloppua odotan suuresti sillä silloin on luvassa parasta seuraa Jyväskylässä!! <3

<3 Terhi

Ei auta jäädä hankeen makaamaan..

Niin se vaan on taas vaihteeksi vuosi vaihtunut ja ollaan hyvää matkaa menty jo vuotta 2016. Viime vuoteen mahtu ihan älyttömän paljon uusia ja jänniä juttuja enkä olis vuosi sitten uskonu, että minä se vaan lähen tästä noin vaan hullun päähänpiston seurauksesta ulkomaille. Mutta näköjään kaikkia "mielenoikkuja" ei voi milläänlailla ennustaa etukäteen :D Mutta mä en kadu yhtään sitä että mä läksin ulkomaille yksin 3 kuukaudeksi, vaikkakin välillä olikin elämä siellä melkoisen vaikeata ja ahdistavaa. Mutta kaikesta selviää ja äitin hokema lausahdus "Asioilla on tapana järjestyä" pitää edelleen hyvin paikkansa! :) Ja tähän aion uskoa myöskin tänä vuonna. Juurikaan muita mieleenpainuneita asioita ei ulkomaan seikkailun lisäksi ole, ainoastaan lähinnä niitä negatiivisia ja vaikeita. Mutta niitä en tahdo enää muistella ja niillä mieltäni uudestaan pahoittaa!

Tältä vuodelta odotan melkoisen paljon, niin kun kaikilta muiltakin vuosilta olen aina odottanut! :D Toivottavasti edes osa näistä odotuksista ja haaveista käy toteen tämän vuoden aikana.. Tänä vuonna olisi tarkoitus juhlia maailman parhaan äidin 5kymppisiä, eikä niihin olekkaan enää aikaa kuin vähäsen :) Muita tulevaisuuden suunnitelmia onkin sitten valmistua jo toiseen ammattiin (mikäli saan opinnäytetyön tehtyä, on meinaa jäänny ton Espanjan reissun takia roikkumaan), juhlia hiukan niitä rakkaimpia ihmisiä (siitä ei nyt kuitenkaan sen enempää, meinaa vaan olla paras mahdollinen kesä tiedossa! ;)) sekä toivottavasti töitä siinä minulle parhaassa mahdollisessa ammatissa! :)
Toki ennen valmistumista pääsen kokeilemaan itselleni vielä täysin tuntematonta mutta sitäkin mielenkiintoisempaa osa-aluetta sairaanhoitajan työkentällä, nimittäin sairaanhoitajana toimimista ambulanssissa. Jo lähihoitajakoulu ajoista lähtien olen haaveillu siitä, että pääsisin kokeilemaan työtä ambulanssissa ja nyt se viimein toteutuu. Todellisuus on taatusti tarua ihmeellisempää mutta saa nähdä millaiset omat tuntemukset ovat 10 viikon harjoittelun jälkeen. Kaikesta huolimatta haaveena tulevaisuudessa olisi päästä opiskelemaan kätilöksi ja päästä tekemään sitä työtä, ja sen aion vielä toteuttaa! ;)
Toki tämän kuluvan vuoden aikana olisi kiva löytää se rakkaus jonkin kulman takaa tai kiven alta, mutta väkisinhän se ei mistään tule. Se siis tulee vastaan silloin kun sitä vähiten osaa odottaa! :)

Uusi sykemittari joka tietää musta jo vaikka ja mitä! :D

Tähän uuteen vuoteen aion sisällyttää myöskin paljon omasta itsestä huolehtimista terveellisten elämäntapojen myötä. Liikuntaa aion jatkaa taas kuntosalilla käymisen, lenkkeilyn sekä erilaisten muiden liikuntamuotojen myötä. Pilatesta aion täälläkin jatkaa mikäli löydän hyvän paikan missä sitä järjestetään, sillä se on kehohuollollisesti mahtavaa liikuntaa! :) Nyt on siis aika satsata omaan terveyteen ja tulevaisuuten aivan täysillä, kun ei nyt ole mitään miehiäkään sotkemassa liikunta harrastuksia! ;) Tällä hetkellä liikuntaa on joutunut hiukan karsimaan tämän edelleen jatkuvan flunssan takia, mutta kyllä täältä vielä noustaan! :D Ostin itselleni yhdistetyn vuoden 2014 joulu-, vuoden 2015 synttäri- ja vuoden 2015 joululahjan Juuan Elmosportista, Polarin uuden sykemittarin. Ranteessa tästä hetkestä lähtien kulkee mukana Polar M400, jossa on sisäänrakennettu GPS-mittari sekä samalla aktiivisuusmittari. Hintahan toki oli ihan "kiva" mutta välillä joutuu tekemään erilaisia investointeja hyvinvoinnin eteen :D

Vuoteen aion sisällyttää myöskin käsitöitä, nyt on jo uusia kankaita juuri peseytymässä ja eilen tuli Eurokankaasta hommattua ihan oikeata kaavapaperia. Alkoi ruveta hermoa kiristämään se A4-kokoisista papereista kaavapaperin tekeminen teipillä yhdistelemällä :D Ompelukone jo kovasti odottelee sitä hetken millon pääsee tosi toimiin :) Ja olisikohan tänä vuonna hyvä hetki viimeistellä kaikki meneillään olevat ja kesken jääneet käsityöt?!?!!? :D

Ja tähän loppuun on pakko vielä vähän ylistää eilistä Nuorten leijonien MM-kisoista hankkimaa kultamitalia! :) Vaikka alussa aina oon niin kaikkee tuommosta jääkiekko-huumaa vastaan, mutta niin se vaan oli alistuttava ja katottava eilinen finaali. Eikä harmita yhtään se, että katsoin sillä lopputuloshan oli oikein mainio!! :) Ei voi kun hattua nostaa näille nuorille jätkille jotka vaan kävi voittamassa tuosta noin vaan maailmanmestaruuden! :) Ei todellakaan taas hävetä olla suomalainen! :)
Näköjään seuralla on paljon merkitystä siihen että kuinka hyvin mä jaksan kattoa jääkiekkoa, sillä jos mukana on liian innokkaita "selostajia" niin sillon loppuu minun mielenkiinto ja hermo! :D Anteeksi vaan kaikki! :D

Mutta nyt sykemittari kertoo että on aika lähteä liikkeelle, vaikka ulkona onkin -23,1 astetta pakkasta aion silti vetää kaikki kaapista löytyvät vaatteet päälle ja lähteä ulkoilemaan! :)
Ja kyllä nyt näillä näkymin on aikomuksissa jatkaa tätä blogin pitämistä, katsotaan nyt miten pitkään mutta tulevaisuus näyttää! :)

JA IHANAA UUTTA VUOTTA!! <3

<3 Terhi